Hei rakkaat.

Ihan uskomatonta, että siitä on melkein vuosi, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Aloitin tässä välissä blogin omalla nimelläni, kirjoittelinkin sinne, mutta ei se ole sama asia. Aina iskee jonkinlainen sensuuri, kun pitääkin kirjoittaa omalla naamalla ja nimellä. Siitä häviää jotenkin osittain se aitous. Ja onhan mulla ollut tämä blogi niin monta vuotta, että tää on mulle erittäin rakas. Te, lukijat, olette mulle rakkaita.

Mitähän sitä kirjoittaisi. Viime vuosi oli saatanan rankka. Multa kuoli useampi isovanhempi, kaksi mun rakkaista ystävistä yritti itsemurhaa. Mies oli kaksi kuukautta juomassa, se päättyi rajuun viiltelyyn. Koulumotivaatio on kärsinyt johtuen lähinnä luokan ja koulun sisäisistä ongelmista. Työt olivat antoisia omien asiakkaiden kanssa, mutta myös ihan saatanan rankkoja. Mulla oli hyvinkin moniongelmaisia asiakkaita ja siinä oli joskus täysin avuton ja hyödytön olo, kun ei vaan voi olla kaikkea kaikille ihmisille ympärillä, vaikka kuinka haluaisi.

Kaiken tän päälle loppuvuodesta mulla meni sukset ristiin oman isäni kanssa ja se sattui. Musta tuntuu, ettei hän hyväksy mua, mun mielipiteitä ja elämää ylipäätänsä. Aina teen jotain väärin. Tuntuu, että olen hänelle pettymys ja se sattuu. Koska musta itsestäni tuntuu, että olen parempi nyt, kuin koskaan ennen. Vahvempi ja viisaampi kuin koskaan ennen.

Eniten minä.

Kaikkia ihmisiä ei vaan voi miellyttää, vaikka kuinka haluaisi. Jos haluaa myös pysyä aitona itselleen. Ehkä, toivon, saamme iskän kanssa asiat kuntoon. Mutta mä en enää suostu olemaan kynnysmatto ja kaikesta samaa mieltä, kun en vaan ole. Mulla on oikeus omaan elämääni ja omiin valintoihini. Omiin virheisiini ja onnistumisiini.

 

Mietin kyllä viime vuonna moneen kertaan, että kyllä ihminen selviää monesta. Aiemmin olisin murtunut, mutta nyt en. Mä olen saanut olla terveenä nyt kaksi vuotta. Se tuntuu ihan tosi hyvälle.

Yhden paniikkikohtauksen tosin sain tuossa joulun välipäivinä. Se iski ihan älyttömän lujaa. Mietin sitten vaan sitä, että kyllä mä aika paljon olen jaksanut, kantanut, auttanut ja tukenut. Painanut eteenpäin, hoitanut koulut, työt, ihmissuhteet, oman pään ja toistenkin ongelmia.

Joskus sitä vaan tarvitsee hetken itselleen. Että jaksaa taas. 

 

Yritän tässä kirjoitella taas teille.

Olette rakkaita. 

-Perhonen-