Kirjailija kertoi meille perjantaina opinto-ohjaus päivänä sen, minkä itsekin kirjoittaessani tiedän: Kamalinta alussa on tyhjä paperi tai näyttö.

Nyt ajattelin ottaa itseäni jälleen niskasta kiinni ja kehitellä uutta käsikirjoitusta. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, mutta tärkeintähän on se, että yrittää eikä jumitu ja katkeroidu, eikös?

Elämässä juuri nyt on aika sekavaa. En oikein osaa enää tunnistaa, kuka on ystävä, kuka ei ja mikä olisi parasta. Haluaisin eroon tästä jatkuvasta ajattelusta edes hetkeksi ja olen miettinyt paljon alkoholia. Siihenhän perheessä on turvauduttu ennenkin, miksen minäkin? Miksi minun on oltava se, joka taistelee siitä eroon?

Haluaisin edes kerran kokeilla, miltä tuntuu vetää pää täyteen, tanssia hyvän tai huonommankin musiikin tahtiin ja unohtaa hetkeksi kaikenlaiset itsesyytökset ja pohdiskelun.

Jos edes yhtenä iltana saisi olla tyhmä ja tietämätön.

Aivan holtiton.