Hei rakkaat.

Wau, teitä on niin paljon... Vuodatuksessa on avautunut sellainen tilasto, että näkee käyrästä, paljonko kävijöitä on päivän aikana ollut. Lämmittää tietää, että joku lukeekin näitä, enkä höpise täällä itsekseni :D

Hmm.. Sunnuntai. Olin eilen Helsingin Jäähallissa (muutaman muun ihmisen kanssa) katsomassa Cheekin keikkaa. Oli aivan mahtava tunnelma, Cheek todella räjäytti potin.

Uudella levyllä "Kuka muu muka" on biisi, jonka nimi on "Nille joil on paha olla". Se osui sydämeen, ne sanat, se tunnelma, se rytmi... Kuuntelen sen yhä uudelleen ja uudelleen. Miten se voi tietää? Se on ollut siellä, missä mä olen nyt. Siksi se tietää.

Voisin teille laittaa tähän niitä sanoja.

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa/ Tavoitellen sitä pientä palasta taivaast/ Ei koskaan matalaa aitaa/ Alko tuntuu, että hautaa täs samalla kaivaa/ Aina ankara itseäni kohtaan/ Vaikea heikkouksia itsessäni kohtaa/ Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani/ Makasin päiviä vaan lattialla tuskissani/ Istuin Pariisin taksissa ja mietin että haluisin kuolla/ Ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla/ Tottunu olee vahvin aina kaikist/ Mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks/ Pelkäsin huomista, en halunnut herää/ Oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää/ Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas/ Ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan.

Tää menee niille joil on paha olla/ kun elämä lyö sata-nolla/ Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä/ Nyt aurinko paistaa, horisontti siintä edessä

......

Elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan/Vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan/ Koskaan ei saa katkeroituu, eikä liikaa kyynistyy/ Ei turhaan jossitteluun syyllistyy/ Perhe yhdistyy ja musiikist saa voimaa jatkaa/ Vaikka tänään ois paha olla, koita jaksaa.

Oon maannu lattialla miettiny miten täällä selvitään/ oon huutanu keuhkot pihalle, on tuntunu ettei pysty hengittää/ Mut oon täällä vielä/ En anna pelon mua koskettaa/ Ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan.

Niin. Voi jokainen miettiä, että kyllä osui. 

Mitä muuta kuuluu? 

No, olen saanut nyt hieman paremmin nukuttua, mutta unet on välillä ahdistavia. Viime yönä näin unta iskästä ja heräsin taas siihen, että itkin. Mulla on kauhea ikävä.

Hmm... Viikon päästä mä lähden lomalle, ette pariin viikkoon kuule musta luultavasti mitään. Mutta ens viikko pyöritään täällä vielä ja luultavasti kirjoittelen vielä, kun siltä tuntuu.

Olette tärkeitä, pitäkää lippu korkealla ja jättäkää kommenttia jos ehditte. Niitä on mukava lukea. 

Rakkaudella,

~Perhonen~