Hei rakkaat.

Tämä on ehdottomasti huonoin aika päivästä tehdä merkintää, koska illalla kaikki ajatukset ovat raskaita, väsyneitä ja sekaisin. Silti on pakko kirjoittaa.

Ahdistaa taas vaihteeksi.
Mulla on vissiin joku vatsakatariina kaikesta stressistä tai jotain. En tiedä. Vatsa saa sellasia ihme kouristuksia aina välillä. Etenkin kun ajattelen vanhojen tansseja. Argh. Ei aina jaksais tapella sen saman opettajan kanssa. Hyppäis oikeesti kaivoon.

En voi kauaa olla koneella enää. Mutta mulla on ikävä teitä. Antakaa anteeksi, ettei ole taaskaan kauhean positiivista jne.

Yksi positiivinen asia on kyllä. Se ryhmä. Siitä on tullu mun henkireikä. Ihania ihmisiä. Tosi mukavia tyyppejä. Siellä on oikeesti hyvä olla.
Jotenki voin olla oma itseni ihan uudella tavalla. Ihmisten seurassa, jotka ei oo nähny sitä mun "olen vahva"-esitystä. Wau. Suosittelen ehdottomasti kaikille tätä terapiamuotoa jos sattuu tilaisuus eteen.

Nyt on pakko mennä.
Yritän tässä lähiaikoina kirjoittaa pidemmin siitä, mitä mulle kuuluu nyt ja mitä elämässä tapahtuu.
Olette rakkaita. 

~Perhonen~