Hei rakkaat.

Jokohan uskaltaisin kehua? Olen tutustunut yhteen tosi mukavaan ihmiseen netissä ja olisi ihanaa saada kaveri/ystävä.. Jännitti tosi paljon mennä nettipalstoille ja oikeasti etsiä ihmisiä, joihin voisi tutustua. Se on jotenkin niin... outoa mulle. En ole koskaan osannut silleen tutustua ihmisiin netissä. Mutta pienillä askelilla.

En ole viillellyt kahteen viikkoon. Se tuntuu kai ihan hyvälle. Ainakin ne siellä tukikäynneillä tykkää. Itse kaipaan viiltelyä, vaikka tiedän että se on sairasta ja kaikkea. 

Mutta mä pyrin eroon siitä. Ei kai kukaan alkoholistikaan voi lakata heti ajattelemasta ja kaipaamasta päivän pulloaan?

Jotenkin nyt kevät on alkanut päästä muhun sisälle ja alkaa tuntua sitä tuttua keveyttä. Ei stressaa ihan yhtä paljon ja kesälomaan lasken jo päiviä. 

Kesällä on ihanaa kun saa olla ystävien kanssa ja hengailla tekemättä mitään maailman tärkeintä. Ei ole esseitä, ei tutkielmia..

Huoh.

Itkin eilen pitkästä aikaa. En mitenkään toivottomasti tai muutenkaan. Kunhan itkin. Ihan rauhallisesti. Se helpotti.

Ex laitteli viestiä pari päivää sitten. En ole vastannut. Enkä oikeastaan aiokaan vastata. Vihdoin voin sanoa, että olen yli siitä. En enää mieti miten sillä menee tai mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Kauan se vei, mutta nyt tuntuu hyvälle.

Se on mennyttä.

Tällä hetkellä fiilis on...

Hyvä.

Ainakin päällisin puolin. On sunnuntai, maanantai ja tiistai on vapaa-päiviä ja sitten koulu jatkuu suhteellisen rentona.

Tuntuu, että voi tehdä mitä vaan.

Kaipa tää on sellainen hyvä päivä, josta olen joskus kuullut. (: