Rikki mennyt kaljapullo katukiveyksellä näyttää ehjemmältä, kuin miltä musta tuntuu, ajattelen kun kävelen sateessa ja puristan käsiä ympärilleni, jotta rintani pysyisi kasassa.

Hengitys höyryää ja askel on horjuva, koska kyyneleet sumentavat näkökentän. Vapisen kauttaaltaan, enkä tiedä, mitä helvettiä mun nyt nyt pitäisi tehdä. Miten voin tuntea olevani näin rikki?

Mietin kaikkea, mitä olisin voinut tehdä toisin. Miten olisi käynyt jos olisin ehjempi. 

Maailma on nyt yhtä synkkä ja kylmä, kuin mun sisus.

 

Jos joku sattuisi kaipaamaan mua, olen peiton alla itkemässä tai lukemassa kirjaa, jonka avulla pääsen pakoon omaa maailmaani.

 

Perhonen