Milloin musta tuli tälläinen?
Milloin siitä pienestä, lapsellisesta runotytöstä tuli tälläinen; ahdistunut, vihainen, väsynyt, turhautunut, masentunut....
Kuka mä olen?
Mä en enää tiedä. Mistä mä pidän kiinni, kun kaikki tuntuu valheelta, yhdeltä isolta painajaiselta? Ja musta tuntuu, ettei tää lopu koskaan.
Mä alan saada fyysisiä oireita tästä pahasta olosta.
Kun en mä osaa purkaa sitä. Tai mä yritän. Puhun S:lle kaikesta. Ei se auta.
Itkeminen ei auta.
Viiltely ei auta.
Mitä jää jäljelle?
Mun on pärjättävä.
Mutta mä en jaksais enää.
Haluan ihmelääkkeen joka parantaa mut tästä.
Muuttaa mut takaisin lapselliseksi kersaksi, joka ei oikeasti tiennyt maailmasta tai kivusta mitään.
Ei ole mitään sanottavaa.
Ei ole enää mua.
On vaan tää joku möykky.
Se hallitsee mua.
Enkä osaa päästää irti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.