I'm here again, a thousand miles away from you
A broken mess, just scattered pieces of who I am
I tried so hard, thought I could do this on my own
I've lost so much along the way

Then I'll see your face, I know I'm finally yours
I find everything I thought I lost before
You call my name, I come to you in pieces
So you can make me whole

I've come undone
But you make sense of who I am
Like puzzle pieces in your eye

Then I'll see your face, I know I'm finally yours
I find everything I thought I lost before
You call my name, I come to you in pieces
So you can make me whole

I tried so hard, so hard
I tried so hard

Then I'll see your face, I know I'm finally yours
I find everything I thought I lost before
You call my name, I come to you in pieces
So you can make me whole
So you can make me whole

Hei rakkaat.

Jonkinlainen surumielisyys on vallannut tänään mut kokonaan. Työharjoittelu on kohta lopussa ja kouluun palaamisesta tulee helvettiä, mä tiedän sen jo nyt. Koska mä vaan en kuulu sinne. Se ei ole mua varten, eikä mun paikka.

Mä en halua mennä takaisin. Jokainen mun solu on sitä vastaan. Se raastaa mua sisältä. Se ahdistaa ja pelottaa. Koska mä en pärjää asioissa kovin hyvin, joista en ole kiinnostunut. Tai pärjäänhän mä, aina mä pärjään ja oon pärjänny mutta se tapahtuu mun hyvinvoinnin kustannuksella. 

Onneksi kohta tulee kevät. Kohta on maaliskuu ja voin hakea kouluun, jonne oikeasti haluan. Tukehduttaa, etten voi tietää ennen kesää, pääsenkö sinne vai en. Voin vain toivoa, rukoilla ja anoa.

Tehdä parhaani.

Mun pomo sanoi mulle, että tee aarrekartta. Usko unelmiisi.

Mä en usko yhteenkään,

Mä en usko, että mä... Mä en. Mä toivon. Mutten usko.

 

Mua pelottaa, ettei mun elämästä tule koskaan tämän enempää. Ihan jees, mutta silti se kaikki mennyt kalvaa jossain mun sisällä. 

Kaikki ne yöt, joina olen itkenyt yksin huoneessani, käpertyneenä palloksi ja toivonut etten aamulla herää.

Ettei muhun sattuisi enää.

Kaikki ne kerrat kun iskä on juonut itsensä aivan tajuttomaan humalaan ja mä olen saanut pelätä, onko se aamulla siinä ja kunnossa. 

Kaikki ne kerrat kun äiti on myrkyttänyt mun mieltä.

Kaikki ne kerrat kun mua on kiusattu, haukuttu.

Kun mut on petetty, jätetty.

Kun mua on satutettu.

Kun mulle on sanottu, etten mä ole tarpeeksi hyvä. Etten mä riitä.

Kuolisit pois.

 

Mä olen vain kasa sirpaleita. Mä olen niin rikki. 

 Mua pelottaa niin saatanasti. Niin saatanasti että mä vajoan takaisin.

Mä en halua takaisin.

 

Mä en mene takaisin.

Vatsaan koskee. Rintaa puristaa. Mua ei ole pitkään aikaan puristanut näin paljon rinnasta. Mä tunnen sen tutun kohtauksen, joka haluaisi vyöryä mun ylitse.

Paniikkikohtaus, missä oletkaan ollut?

Sinne se saa myös jäädä. Menneeseen. Mä en anna sen tulla.

Mä en halua pelätä enää.

 

Olette rakkaita.

Huomenna on taas uusi aamu. 

Ja mä olen yhä täällä.

 

Rakkaudella,

Perhonen