Hei rakkaat.

Ajatukset ovat pyörineet paljon nyt diagnoosieni ympärillä. Toivon saavani työkokeilupaikan sellaisesta yhteisöstä, joka tarjoaa apua mielenterveyskuntoutujille. Se tuntuu omalle paikalle, mutta silti vähän pelottaa. Maanantaina selviää, saanko paikan. Jotenkin haluaisin vain niin kovasti auttaa, jos voin.

Kertoa kaikille. Huutaa maailmalle.

Minä olen täällä. Minä selvisin. Minä elän vielä. 

Kaiken paskan jälkeen.

Voi olla valoa. Voi olla elämää. Voi olla onnea.

Ei sillä, etteikö elämässä olisi vaikeitakin asioita. Etteikö mulla välillä olisi niin paha olo, että hajoan.

Mä  elän vieläkin.

Ja joka päivä, joka ikinen päivä, mä pidän sitä ihmeenä.

 

Rakkaudella, Perhonen