Hei rakkaat.

Oli jotain ongelmia vuodatuksen kanssa niin en ole päässyt nyt kirjoittelemaan, mutta onneksi nyt toimii!

Yksi työkokeilu loppui ja toinen alkoi. Eli pyritään pysymään elämässä kiinni kaksin käsin. Mulle on pahaksi jäädä vaan neljän seinän sisälle. Vaikkei aina jaksaisikaan, on hyvä, että on jokin merkitys elämällä ja jotakuinkin järkevää tekemistä. Niin kuin esimerkiksi toisten ihmisten auttaminen, mihin mun duunikuviot hyvin paljolti keskittyy nyt. Kokemusasiantuntijuuteen ja vertaistukeen.

Pidin luentoa ammattikorkeakoululaisille ja tajusin, että se on sitä, mitä haluan tehdä. Kertoa omaa tarinaani eteenpäin. Jos siitä olisi jollekin samaa kokevalle apua. Tai jos se auttaisi toisia ihmisiä ymmärtämään vähän paremmin mitä se kamppailu pään sisäisten demonien kanssa on.

 

 

Kevät on aina mulle helpompaa. Tuntuu ihanalle, kun aurinko alkaa paistaa. Ihan kuin saisin hengitettyä vähän helpommin katupölystä huolimatta. 

Tänään on ollut hyvä päivä. Aamulla jo tuntui siltä. Vaikka nukuinkin suhteellisen huonosti pahoinvoinnin vuoksi. Lääkkeet aiheuttaa yhä edelleen pahoinvointia, mutta huomaan kuitenkin, että ne tehoavat. On kokonaisia hyviä päiviä. 

Hoitajan kanssa puhuttiin, että jos miettii viikkoa, mulla on pari tosi huonoa päivää, pari tosi hyvää päivää ja loput sekalaista. Tunteet ailahtelee siis tosi paljon. Se on vähän rasittavaa. Yritän siis pitää aina kiinni niistä hyvistä tunteista. 

Suutun helposti. Loukkaannun. Muistoja palaa mieleen.

Ja ne laukaisevat ne huonot fiilikset. Yksi ilta olin jo nukahtamassa, kun pää päätti alkaa syöttää huonoja muistoja. Otin sitten kihlatusta kiinni ja hän tuli lähemmäs mua. Sanoi, ettei mulla ole mitään hätää siinä hänen vieressään. En osaa sanoin kuvailla, miten hyvälle tuntuu, että on joku siinä tukena yön pimeinä hetkinä. Joku joka ymmärtää. Joku joka rakastaa.

Vaikken mä olekaan mikään maailman helpoin ihminen.

 

 

Joo. Oon ihan hölmö. Katson mun kihlattua välillä ja alan vaan itkeä. Koska on hyvä olla. Koska olen onnellinen.

Koska en uskonut koskaan saavani mitään tälläistä. 

Huhhuh.

 

Tulen taas kirjoittelemaan. Olette rakkaita.

 

~Perhonen~