Hei rakkaat.

Väsyttää ihan hirveästi, mutten ole pitkään aikaan ollut kevyemmän oloinen. Ei ahdistusta, kiitos ihanan ihmisen.

Eilen käytiin S:n kanssa leffassa, syömässä ja sen jälkeen yökyläiltiin meillä. Puhuin. Paljon. Itkin. Enemmän. Ja vaikken mä vieläkään nää tulevaisuutta, mä haluaisin taistella saavuttaakseni sen jotta voisin nähdä, mitä siellä on mua varten.

En nyt kirjoita pidempään.
Olette tärkeitä.

~Perhonen~