Minä tunnen sinut.

Olit liian lyhyt. Sinulla oli huono iho. Et pystynyt puhumaan heille kovinkaan hyvin. Sanat eivät toimineet. Ne valehtelivat, kun tulivat ulos suustasi.

Sinä yritit niin kovasti ymmärtää heitä. Halusin olla osa tapahtumia. Näit heidän pitävän hauskaa ja se tuntui suurelta mysteeriltä. Miltei taianomaiselta.

Ajattelit, että sinussa on jotain vikaa. Katselit peiliin ja yritit löytää sen. Ajattelit, että olet ruma ja että kaikki katsovat sinua.

Joten sinä opit olemaan näkymätön. Katsomaan alas. Välttelemään keskusteluja.

Tunnit, viikon, viikonloput... Viikonloppuyöt yksin.

Missä sinä olit?

Kellarissa, ullakolla, huoneessasi tekemässä jotain hommaa vain saadaksesi jotakin tekemistä, vain saadaksesi paikan jonne panna itsesi, vain päästäksesi pois heidän luotaan? Vain saadaksesi tilaisuuden päästä pois niiden ihmisten luota jotka saivat sinut tuntemaan itsesi vieraaksi ja sairaaksi sisältä?

Kyllä, minä luulen että tunnen sinut.

Koti ei ollut koti. Huoneesi oli koti. Nurkka oli koti. Paikka jossa he eivät olleet oli koti.

Minä tunnen sinut.

Sinä olet herkkä ja piilotat sen, koska pelkään, että joku astuu ylitsesi uudelleen. Näyttää siltä, että kun näytät itsestäsi osan, joka on edes hiukan haavoittuvainen, joku käyttää sinua hyväkseen. Yksi heistä astuu sinun ylitsesi.

He sekoittavat ystävällisyyden heikkouteen, mutta sinä tiedät eron. Sinä olet ollut heidän heikkoutensa ikävin seuraus vuosia.

Vahvuus on jotakin, josta tiedät paljon, sillä sinun täytyi olla vahva kaikki nämä vuodet pysyäksesi elossa.

Sinä tunnet itsesi hyvin nyt, etkä luota ihmisiin. Sinä tunnet heidät liian hyvin.

Sinä yritit löytää sen erityisen henkilön. Jonkun jonka kanssa olla, jonkun jota koskea, jonkun jonka kanssa jutella, jonkun jonka kanssa et tunne itseäsi niin vieraaksi. Sinä tajusit, ettei sellaisia ihmisiä ole olemassakaan.

Kyllä, minä luulen tuntevani sinut.

Vietit paljon aikaa uneksien ja ihmiset kommentoivat, että olet itsekeskeinen.

Mutta he eivät tiedä, eiväthän? Kaikista niistä öistä yksin, vuosista, jotka pidit itsellesi seuraa. Kaikista niistä öistä, kun kiedoit kätesi ympärillesi, jotta voisit kuvitella jonkun pitelevän sinua. Tunneista, jotka vietit päättämättömyydessä ja epäilyssä. Intensiivisestä masennuksesta. Sokaisevasta vihasta.Raivosta, joka sai sinut horjahtelemaan. Tuhosta, joka aiheutui torjunnasta.

Sinulle elämä on pitkä matka. Hirvittävä ja ihana. Linnut laulavat sinulle öisin, sade, aurinko ja vaihtuvat vuodenajat ovat todellisia ystäviäsi. Yksinäisyys on vaikeasti voitettava vihollinen, uskollinen ja kärsivällinen.

Kyllä, minä tunnen sinut.

Henry Rollins: I know you

Osia puuttuu. Suomentajana minä.