Hei rakkaat. 

Ja hyvää joulukuuta. Niin se aika vaan menee, ettei huomaakaan. 

Oon ollut nyt ihan käsittämättömässä onnellisuuskuplassa. Samaan aikaan oon ollut ehkä väsyneempi kuin koskaan ja koko kroppa tuntuu vähän sekavalle. Luultavasti johtuu siitä, että olen kipeä ja aloitin uudet lääkkeet ehkäisyä varten. On hassu olo. 

Mutta hullun onnellinen. Ihan pienet asiat. Tuntuu että elämä on balanssissa. Että mä hoidan tän kaiken. Se tuntuu hyvälle.

Yksi asia kuitenkin sattui, josta haluan tännekin kirjoittaa.

Oltiin baarissa pitkästä aikaa ystävien kanssa ja siellä sattui sellainen tilanne, että eräs mies kuristi mua kaulasta. Hän ilmeisesti yritti kääntää mun päätä väkisin, jotta suutelisin häntä, mutten halunnut. Se käynnisti hirveän paniikkikohtauksen. Muistin... Muistin niin elävästi taas hänen kätensä, joka yritti raiskata mut. Kuinka kovasti ne piti musta kiinni....

En ole pitkään aikaan tuntenut sellaista ahdistusta. Vapisin vaan ja ystävät siinä hokivat, ettei mua satuta kukaan. Kaikki on hyvin. Ihan rauhassa.

Olen niin kovasti yrittänyt olla suvaitsevainen, mutta sillä hetkellä muistin joka artikkelin ulkomaalaistaustaisten tekemistä raiskauksista ja väkivallanteoista. Mies siis oli ulkomaalaistaustainen. Hänellä oli sormus sormessa.

Onneksi oli ystäviä mukana. Ja kaikki todella on hyvin. Kukaan, ei kukaan, satuta mua. Ei enää.

En tiedä, mikä ihmisisen elämässä on pieleen mennyt, jos hän kuvittelee, että voi satuttaa toista. Millään tavalla. 

Mutta on olemassa hyviäkin ihmisiä.

Ihan todella on. 

Miehiäkin.

Jotka eivät satuta sua. Ihan varmasti on. 

Jossain.

 

 

Olette rakkaita.

~Perhonen~