Peiton alla on lämmin ja sun käsi silittelee mun selkää. Yhtäkkiä sanot, että olet miettinyt yhtä asiaa ja mä kysyn että mitä. Ja niin sä alat kysellä siitä, mistä mun on niin vaikea puhua. Ja mä vetäydyn kuoreeni. Painan kynnet ihoon syvälle, jotta tuntisin kivun. Tuntuu että sydän pakahtuu kun vedän muurin äkkiä ympärilleni. Ei sinne, mä mietin, ei mennä sinne. Mä en tahdo puhua siitä, kun en ole siitä kenellekään saanut kunnolla puhuttua. 

Hiljaisuus jatkuu ja sä huomaat sen. Mä sanon vain, että siitä ei ole helppo puhua, koska syytän itseäni. Että olen idiootti, joka menee samaan halpaan monta kertaa. Kuka on niin tyhmä, ettei opi? Sitten mä sanon sulle, että mun on vaikea olla satuttamatta itseäni.

Sä otat mun käden käteesi ja silittelet. Rauhoittelet mua ja olet siinä. Ja ettei se ole mun syy. Ettei mun tarvitse satuttaa itseäni. Etkä sä halua, että muhun sattuu. Ja yhtäkkiä musta tuntuu, että mun on pakko kertoa sulle. Vaikka se on ihan helvetin hankalaa ja vaikka mä annan sillä sulle aseen mun satuttamiseen. Mutta mä en usko, en todellakaan usko, että sä ikinä käyttäisit sitä mua vastaan. Päinvastoin. Ja musta tuntuu, että mä uskallan vihdoin hypätä. En pimeään, en kuolemaan, en kaiken loppuun. Vaan lämpöön, luottamukseen, rakkauteen, elämään ja kaiken alkuun. 

Sä annat mulle aikaa seistä hetken reunalla ja miettiä. Ja sä pidät musta kiinni. Ja jotenkin mä tiedän sen mun sisällä, että sä olet mun rinnalla ihan joka askeleella.

Ja niin mä hyppään. Päästän sut lähelle. Jossain on sanottu, että on helppo ottaa vaatteet pois ja harrastaa seksiä. Mutta todellinen alastomuus on sitä, että kerrot ihmiselle sun peloista, unelmista, toiveista, menneestä, tulevasta, aivan kaikesta. Vasta sitten sä olet haavoittuvimmillasi. Silloin pitää luottaa. Pitää uskaltaa.

Mutta onhan se nyt helvetin pelottavaa päästää toinen ihminen niin lähelle. Mutta siinä sä olet. 

Kaiken jälkeen mä itken sitä tunnemyrskyä mun sisällä. Ja sä pidät musta kiinni. Koko ajan. Koko matkan. Enkä mä rehellisesti sanoen ole varmaan koskaan ollut niin helpottunut. Onnellinen.

quotes and Relationship -kuva

 

Mä en uskonut, että mä koskaan voisin löytää sellaista miestä. En koskaan. Mä en uskonut, että mulle on ketään. Mä uskoin, että mä olen se ihan kiva. Kaveri. Frendi. Pano. Ihan ok. Ihan jees. Mutten koskaan riittävästi. En koskaan kenenkään kaikki.

Ja sitten kun sä pidät mua sun lähellä, katsot silmiin ja ääni murtuen sanot, että rakastat mua. Ja etten voi tajutakaan miten paljon. Nään miten kyyneleet valuu sun poskia pitkin. Siinä hetkessä mä tunnen itseni maailman onnekkaimmaksi naiseksi, kun saan olla sun lähellä. Olla sun. Ja että sä olet mun.

 

love, quote, and smile -kuva