Hei rakkaat.

Pyydän jo näin aluksi anteeksi sitä, että tässä vähällä ajalla ei ole tullut juurikaan muuta tekstiä kuin negatiivista ja ahdistunutta, surullista.

Nyt tuntuu, kuin ei olisi sanoja. Haluaisin kertoa teille, miltä minusta tuntuu nyt, mutten osaa. Vähän kuin olisin tyhjä. Kumiseva ja silti täynnä kaipausta. Surua. Ahdistusta.

Tyhjä, mutta täynnä.

Äh. Ei minkäänlaista järkeä koko kirjoituksessa.

Ei mitään järkeä minussa.

Eilenkin lähdin lenkille ihan yhtäkkiä ja kuuntelin raivoamismusiikkia. Kuin olisin ollut vihainen, raivoissani, vaikkei ollut mitään syytä.

Nytkin haluaisin juosta pakoon itseäni ja kaikkea.

Onko missään enää mitään muuta kuin tyhjää?

~Perhonen~