Hei rakkaat.

Syksy on tullut. Nyt vasta nään sen täysin ja kunnolla. Taas yksi pitkä talvi tulossa ennen kevättä ja kesää. 

Olo on jotenkin rauhallinen. Sellainen "kyllä kaikki järjestyy", vaikka elämä on erittäin vaikeaa välillä ja vaikka onkin niin rikki sisältä. 

Ja välillä sitä vaan miettii sitä "vahva" sanaa. Ja täytyy sanoa, että kyllä mä olen vahva. Vahvempi kuin kaikki kiusaajat yhteensä. Se on vaan jotenkin pysäyttävää löytää itsestään sellaista vahvuutta, että jaksaa päivästä toiseen. Ja ennen kaikkea uskaltaa olla oma itsensä. Olen alkanut miettiä sitä, että mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat minusta? Jos vain itse olen onnellinen. Ja ennen kaikkea jos olen oma itseni.


Tumblr_lzync40roc1qg9kfqo1_500_large

On ollut niitäkin hetkiä, kun ei ole tuntunut tältä. Kun olen ollut sitä mieltä, että kaikki muut ovat parempia kuin minä.

Mutta sekin on vahvuutta, että olen noussut sieltä ja alkanut huomata, että olen yhtä arvokas ihminen kuin kaikki muutkin.

Niinpä sanomani tälle perjantaille onkin, kuten joku viisas on sanonut: Olkaa omia itsejänne. Kaikki muut ovat varattuja.

Olette rakkaita. Ja arvokkaita.

~Perhonen~

P.S: Tässä tähän melankoliseen tunnelmaan sopiva biisi. Nauttikaa. 


20090321015352_large