Muistot repivät,
annoin kaiken,
en saanut mitään,
vain loppumattoman ikävän.
Tulisit keväällä takaisin,
muuttolintujen matkassa
kiiruhtaisit luokseni,
et koskaan enää karkaisi,
saisit salmiakkia,
tuhansia suudelmia,
enkä pyytäisi enempää.
Olisit kesän siinä,
kuun loisteessa,
söisimme jäätelöä kiskalla,
sinä olisit minun,
saisin pitää sinut tässä,
ikäväni paikalla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.