Hei rakkaat.
Jotenkin itkettää taas vaan niin paljon. Meidän mummon koira kuoli. Se pikkuinen kuului elämään niin pitkän aikaa ja nyt se on poissa. Kauhea ikävä jo nyt. Mutta nyt se pieni juoksee taivaassa ja on onnellinen vailla kipua. Ja sillä oli rakkaita siellä vastassa ihan varmasti. Meille jää ikävä ja muistot. Ja varmasti tavataan vielä.
Lisäksi tää mun ystävä porukka piti synttäreitä ja ne kaks ihmistä, joista en pidä eivät tulleet sinne. Oli mukava olla neljästään. Ne suunnitteli taas ryyppyreissua ja meinasin, etten ole selvänä tällä kerralla. Kuitenkin pikkasen epäilyttää, että rupean laukomaan totuuksia kännissä. Niin paljon olisi sanottavaa, mutten haluaisi riitautua niiden kanssa.
Esimerkiksi mua mietityttää kaikki vanha. Voinko luottaa niihinkään, joihin sanon luottavani? Menneisyydessä M on pettäny mun luottamuksen ja jotenkin... Ei se olis ennestään kuulumatonta, että se kertois mun asioita sille porukalle jossa ollaan. Ja en haluais että ne sais tietää. Toisaalta haluaisin luottaa. Haluaisin ihan tosissani. Mutta kuitenkin epäilys kalvaa mieltä.
S on varmaan ainut, johon luotan 100%. Tiedän, että vaikka riideltäis ni se ei kostais ikinä sillä, että kertois mun asioita muille. Se ei kuulu sen luonteeseen ja jotenkin on niin helppo puhua sille ihan kaikesta.
Väsyttää. Haluaisin itkeä.
Kaiken lisäksi painajaiset ovat taas takaisin. Kahtena yönä mut on unessa haukuttu läskiks. Mut on vaihdettu parempaan. Mut on hylätty. Jätetty.
Särjetty.
Mutta ehkä tää tästä.
Hah.
~Perhonen~
Jotenkin itkettää taas vaan niin paljon. Meidän mummon koira kuoli. Se pikkuinen kuului elämään niin pitkän aikaa ja nyt se on poissa. Kauhea ikävä jo nyt. Mutta nyt se pieni juoksee taivaassa ja on onnellinen vailla kipua. Ja sillä oli rakkaita siellä vastassa ihan varmasti. Meille jää ikävä ja muistot. Ja varmasti tavataan vielä.
Lisäksi tää mun ystävä porukka piti synttäreitä ja ne kaks ihmistä, joista en pidä eivät tulleet sinne. Oli mukava olla neljästään. Ne suunnitteli taas ryyppyreissua ja meinasin, etten ole selvänä tällä kerralla. Kuitenkin pikkasen epäilyttää, että rupean laukomaan totuuksia kännissä. Niin paljon olisi sanottavaa, mutten haluaisi riitautua niiden kanssa.
Esimerkiksi mua mietityttää kaikki vanha. Voinko luottaa niihinkään, joihin sanon luottavani? Menneisyydessä M on pettäny mun luottamuksen ja jotenkin... Ei se olis ennestään kuulumatonta, että se kertois mun asioita sille porukalle jossa ollaan. Ja en haluais että ne sais tietää. Toisaalta haluaisin luottaa. Haluaisin ihan tosissani. Mutta kuitenkin epäilys kalvaa mieltä.
S on varmaan ainut, johon luotan 100%. Tiedän, että vaikka riideltäis ni se ei kostais ikinä sillä, että kertois mun asioita muille. Se ei kuulu sen luonteeseen ja jotenkin on niin helppo puhua sille ihan kaikesta.
Väsyttää. Haluaisin itkeä.
Kaiken lisäksi painajaiset ovat taas takaisin. Kahtena yönä mut on unessa haukuttu läskiks. Mut on vaihdettu parempaan. Mut on hylätty. Jätetty.
Särjetty.
Mutta ehkä tää tästä.
Hah.
~Perhonen~
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.