Hei rakkaat.

Olen seilaillut tunteesta toiseen tässä viime päivinä ja ajatukset on vähän solmussa. Tämä mies, joka on elämäni sekaisin laittanut, kertoi viimein tunteistaan, eikä se ollut sitä mitä toivoin. Itkin ja pääsin siitä yli. Jatkamme tapailua, varovaisin askelin. En osaa sanoa, mitä tämä nyt sitten on, mutta omalta puoleltani olen tullut siihen tulokseen, että tämä riittää nyt. En heitä hukkaan ihmissuhdetta, jossa mun on niin hyvä ja luonnollinen olla. En tiedä, mitä mies pelkää tai selviääkö se koskaan, mutta en mä nyt tässä ole mihinkään hötkyilemässä.

Turhauttaa vähän kun ei deittailuun ole mitään käsikirjaa, että tee näin ja sano noin ja kaikki toimii. Pitää tunnustella ja opetella. Tää on kaikki niin kovin uutta mulle.

True

Eilen yksi ihana ihminen sanoi mulle, kun puhuin tästä miehestä, että näytä sille. Näytä sille, miten ihana ihminen sä olet. Koska sä oot ihana, mukava ja kaunis ihminen. Ja jos sille ei sen jälkeen kelpaa, niin sitten se voi suksia muualle. Sä ansaitset parasta.

Ja se meni sydämeen. 

Tää on niin kummallista. Katson itseäni nykyään armollisemmin silmin kuin aiemmin. En enää ole koko ajan arvostelemassa tai epäilemässä itseäni. Se tuntuu ihan helvetin hyvälle. Mun sisällä on rakkautta itseäni kohtaan. Alan huomata hyviä piirteitä itsessäni ja ajatella, että oikeasti olen hyvä tyyppi.

Ihan kaikkine vikoinenikin, minä olen minä ja ainutlaatuinen tälläisenä. Ja ehdottomasti rakastamisen arvoinen.

Untitled

Nyt mä voisin käydä suihkussa ja meditoida hetkisen. 

Olette rakkaita.

 

~Perhonen~