Hei rakkaat.

Aika ahdistavaa ja surullista on nyt blogini tulvillaan, mutta elämä tällä hetkellä on äärimmäisen vaikeaa ja etenee kuin sian juoksu kymmenen metrin hangessa (mielikuva).

Hengissä ollaan kuitenkin vieläkin. Roikun tässä elämässä kynsin ja hampain. Tai oikeastaan mä en roiku, vaan mua kannattelee muutama enkeli, jotka estää mua päästämästä irti. Itse mä roikun, mutta tarvitsen siihen ehdottomasti apua.

Joulu on tulossa. Viime vuonna kirjoitin mustasta joulusta, koska iskä joi ensimmäistä kertaa ikinä jouluna, vastoin kaikkia sopimuksia. Tästä vuodesta en tiedä, mutta iskällä on konjakkipullo kaapissa. Toivoisin vaan, ettei se avaa sitä. Mä en haluaisi taas jäädä kakkoseksi sille pullolle.

Olen miettinyt asioita paljon. Ja toisaalta on niitä hetkiä kun olen tietoisesti pyrkinyt olemaan ajattelematta yhtään mitään. Keskityn hengitykseen tai muuta vastaavaa. En anna ajatusten tulla mun muurien ohi. Se on helpottavaa välillä olla ajattelematta yhtään mitään, positiivista, neutraalia tai negatiivista. Vaikka ajatukset kyllä nykyisin on väistämättä aika negatiivisia.

Olen pohtinut esimerkiksi sitä, mitä joulu oikeastaan on. Nyt se on kaupallinen juhla, ostetaan ja stressataan ihan hulluna kaikesta. Mutta eikö se ajatus ollut juuri se, että mennään vaatimattomaan paikkaan todistamaan ihmettä? Miksi siis stressaamme niin kovin, onko tarpeeksi ruokaa tai tarpeeksi siistiä? Lahjojakin oli vain muutama, sitäkin arvokkaampia, mutta ne eivät olleet pää-asia.

Voin myöntää, rakastan joulua juuri lahjojen, ruuan ja perheen seuran vuoksi. En sen perimmäisen tarkoituksen vuoksi. Tekeekö se minusta materialistin?

Olisi kuitenkin hienoa, jos kaikki muistaisivat ja pitäisivät mielessään sen perimmäisen ajatuksen. Ei tarvitse uskoa Jeesukseen tai mihinkään muuhunkaan.
Perimmäinen ajatus oli rakkaus, vaatimattomuus ja läheisyys. Se, että ihmeitä tapahtuu. Näin minä nään joulun sanoman. En niinkään sitä paatoksellista uskonnollisuutta. Mutta haluaisin muistaa jouluna kaikkia rakkaitani ja pitää mielessäni sen, että vaikka on vaikeaa, on ihmisiä, joilla ei ole edes sitä mitä minulla on. Ja minun on syytä olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on.

Haluaisin myös lopettaa kaikkien ihmisten kamalan stressauksen. Joulu tulee likaiseen, köyhään ja koristeettomaankin kotiin. Se tulee kaikkialle, aivan sama miten paljon siitä stressaa. Joten ihan hyvin voi olla rennosti ja ottaa joulun vain vastaan. Sellaisena, kuin se on. Omien perinteiden ja uskomusten kautta.

Itselle suuri tavoite jouluna on se kiitollisuus ja se, että torjun ikävät ajatukset. Haluaisin että joulu menisi niin, etten kokisi tarvetta viillellä tai ajattelisi kuolemaa kuten nyt olen ajatellut joka päivä.
Haluaisin rauhoittua ja antaa itselleni luvan nauttia elämästä, rauhasta ja rakkaudesta.

Olette rakkaita.

Kiitos teille jokaiselle ja hyvää joulua.
Juhlitte sitä tai ette.

~Perhonen~