tiistai, 17. kesäkuu 2014
"Sua on käytetty niin paljon hyväksi"
Se sattuu. Joka kerran jälkeen se sattuu. Ei ehkä yhtä paljon, mutta silti. Se sattuu. Todella repii sydämen rinnasta kun tajuaa, että...
Mua pelottaa, että totun tähän.
Mua pelottaa, että annan tän jatkua.
Mua pelottaa, että katkeroidun.
Menen kuoreeni.
En mä sitä halua.
Luojan kiitos on olemassa yksi ihminen. Yksi ihminen joka on siinä.
Enemmän kuin ihminen.
Mun enkeli.
Olen 23 vuotias nuori nainen, 13 vuoden ajan koulukiusattu. Diagnooseina mm. toistuva keskivaikea masennus, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö, dissosiaatiohäiriö sekä BED. Lääkityksenä tällä hetkellä Brintellix ja Ketipinor nukahtamiseen.
Kirjoittaminen on mun elämän suola, tässä blogissa omia kokemuksiani elämästä.
Jätäthän kommenttia, niin tiedän sinun käyneen täällä! :)
Rakkaudella,
Perhonen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.