Hei rakkaat. 

Käsi muistuttaa taas. Muistuttaa, että mitä helvettiä mä taas oon tehny. Mustelmia. Raavittua ihoa. Kipua. 

Drowning..

Mä en tiedä, miten tekisin tämän päivityksen. Mä en tiedä, miten selittäisin, miltä musta tuntuu, joten kopioin tänne kirjoittamani päiväkirjan kappaleen, jonka kirjoitin aiheesta. En osaa muutenkaan selittää.

Voices are screaming ~

Rakas päiväkirja. Olen hieman tunnekouhussa nyt, mutta ehkä mä saan jotain järkevää tekstiä ulos mun päästä. 

Oli aivan mahtava, upea, ihana päivä. Aamulla aikasin lähdettiin Helsinkiä ja Tallinnaa kohti. Kaikki suju tosi hyvin, kunnes junassa mua alko ahdistaa. Ahdisti ajatus siitä, että olen yksin. Kolmas pyörä. Aina yksin. Koskaan en saa sellaista onnea... Mutta se meni ohi. On oikeastaan hyvä, ettei mulla ole ketään nyt. Mä en olisi valmis mihinkään suhteeseen, kun mun itsetunto on näin paskassa jamassa. Mun pitäis ensin saada itseni kuntoon.

Päivä meni hyvin. Oli hauskaa, rahaa meni, mutta ei se haitannut. Vikassa kaupassa sovitin mekkoa. Se... Se mahtui. Mutta mä katsoin itseäni peilistä. Oon niin lihava, ajattelin. Ruma. Leikkasit noi hiuksetki noin. Miks sä oot niin ruma? Lihava, läski, turha. Istuin sovituskopissa, revin mekon pois mun päältä ja halusin itkeä. En voinut itkeä. En keskellä Tallinnaa. Halusin viillellä. Paniikissa laitoin omat vaatteet päälle ja yritin rauhoittua. Se menee ohi. Se menee ohi. Se meni ohi.

Käytiin kahvilla. Käytiin ostamassa juomat, mentiin laivaan.

Sitten se iski. Ihan helvetinmoinen ahdistus. Kipu. Paine. Liikaa ihmisiä, kuuma, ahdistaa, oksettaa. Olen ruma. Olen turha. Riittämätön. Läski, lihava, ruma, huora, kelpaamaton, en mä kelpaa kellekään..

Vedin hupun päähän. Rupesin kynsimään kämmenselkää. Kaikki on vähän sumua. Yhtäkkiä mun käsi on mustelmilla. Naarmuilla. Kävin taxfreessä jossain vaiheessa, mun ystävä sai mut lopettamaan... Sitten jatkoin. Mun ystävä tuli siihen, otti mua kädestä ja oli siinä. 

Sitten alkoi ahdistaa ja itkettää se, että olen paska ystävä. Että pilaan tänki ahdistumalla. Olemalla idiootti. Se sattuu tohon ihmiseen, jota rakastat, idiootti, miks teet tällästä?! Miks vitussa sä oot niin itsekäs?

Se rauhottuu jotenkin. Sen oli pakko. Autossa halusin itkeä.

Kotona halusin itkeä.

Silti olin niin onnellinen, oli ihana päivä. Niin sekavat tunteet nyt. Mä en tiedä.. 

✔️

♡

 

Mä paranen vielä. Ja tärkeintä on se, ettei mun tarvi kävellä tätä matkaa yksin, kun mulla on maailman paras paras ystävä. Ja siinä on kaikki, mitä tarvin. 

Rakkaudella, 

Perhonen