Viisivuotias, isin pikku prinsessa,

leikkimökin katolla

opit pelkäämään korkeuksia,

unelmia ja hymyileviä ihmisiä.

Voi olisitpa silloin tiennyt,

matka pitkä, petollinen on,

tiellä kiusatun.

Neljätoista vuotta, kipu kaikkialla,

keuhkoissa ahtauma,

sydän murusina pitkin rintaa,

sinä elät vielä.

Neljätoistavuotias, eksynyt teini,

miehen sohvalla,

opit pelkäämään lipeviä sanoja,

korulauseita ja partaveden tuoksua.

Vaikea masennus,

arpinen sisin, hymyilevät kasvot,

mutta sinä elät vielä.

Kolme vuotta terapiaa,

lämpimässä huoneessa,

opit rakastamaan itseäsi,

valoa ja varjoa, hyvää ja pahaa.

Taistelija, sinä elät vielä.