En ole taas hetkeen kirjoittanut. On totta, että parhaat tekstit, ainakin mulla, kumpuaa pahasta olosta tai täysin vastakohtaisesta onnesta. Nyt on ollut aika tasaista.

Loma rentoutti sitten lopulta. Mulla on taas parempi olo. *koputtaa puuta*

Raha on ainoa asia joka ahdistaa suunnattomasti. Äidin piti maksaa mun puolesta laskuja, 220e. Eipä ole maksanut, ei. Ahdistaa. Ne vaikuttaa mun luottotietoihin, jos se ei hoida niitä. Niinpä olen joutunut harkitsemaan lainan ottamista, että saan asiat rullaamaan ilman jatkuvaa rahan ruinausta isältä. 

Tällä hetkellä mun tilillä on 6,40€. Tuet tulee 4. tai 5. päivä. Sillä kun maksaa vuokran.... Ohhoh. Kun saisi edes töitä. Mutta ei. Ei onnaa. 

Ahdistaa ihan helvetisti. Nuudeli ja makaroni on todellakin tulleet tutuiksi. 

Vituttaa kun osa ystävistä valittaa, ettei ole rahaa. Nytkin kun pyysin kahta ystävää elokuviin, toinen oli lähdössä ja toinen sanoi, ettei voi tulla. Koska hän käy baarissa kolmesti viikossa ja rahat menee siihen. Ajattelin, että oltais tehty jotain yhdessä lomalla, mutta ei. Oltais voitu vaikka vuokrata. Maksaa vissii femman. Ei.

Ryypätköön. Siihen näköjään löytyy aina rahaa. 

Anteeksi. Hermot on vaan niin kireällä. Jos luottotiedot menee, elämä menee ihan helvetin vaikeaksi. Ja sitten kun esim äiti lupaa tukea ja sitten ei tuekaan, olen ihan kusessa.

Nyt viikonloppuna vastoin mun järkeä lähden ystävien kanssa ulos. Pakko päästä ulos. En mä voi ostaa juomia tai muuta, mutta juon tuolta mun kaapista noita jo ostettuja juomia.

Onneksi on otettu kirppispaikka, jos sieltä saisi edes jotain.

 

 

-Perhonen-