Mikään ei muutu. Sä palaat tänne yhä uudelleen, et pääse pakoon kuin hetkeksi. Sä oot aina samanlainen ja tulet jäämään yksin. 

Muut menee eteenpäin, eikä kestä sua koska olet paikallasi.

Milloin sä olet muuttunut muka? Milloin sä olet kasvanut? 

Olet aina ollut samanlainen. Miksi mikään muuttuisi? Olet jumissa tässä paskassa, tulet aina olemaan masentunut, käymään terapiassa, juomaan liikaa ja olemaan yksinäinen. 

 

Elokuvissa pääsee pakoon kaikkea. Sitten se iskee.

Tajusin matkalla kotiin, että miksi mua aina alkaa ahdistaa elokuvien jälkeen. Mä uppoudun niihin ja pakenen. Kun elokuva loppuu, ei ole keinoa paeta enää. On palattava takaisin.

Totuus rävähtää sun kasvoille sillä sekunnilla kun lopputekstit alkaa pyöriä.

Haluaisin viillellä.

Niin paljon, ettei sitä voi käsittää. Onneksi ei ole veitsiä. Onneksi äiti on hereillä niin en pääse hakemaan veitseä. Tai saksia.

Mun pitää pärjätä. Tiedän. Pimeään on mentävä yksin, sillä kukaan ei voi taistella sun puolesta tai kantaa sua tän paskan läpi. Sun on vaan mentävä läpi ja luotettava siihen, että sulla on tulevaisuus.

Mitä jos olen aina tälläinen?

Mitä jos mä en parane koskaan? Mitä jos paranen ja tää tulee uudestaan?

Mitä jos siirrän tän paskan omille lapsilleni?

Siihen on hyvät mahdollisuudet. Että mun lapset käy tän kaiken läpi myös jossain vaiheessa elämäänsä. Kestänkö mä sen?

Kestääkö ne sen?

Miksi tää on niin vaikeaa?

Pitäisi pitää jotain ahdistuspäiväkirjaa kuulemma, että mitä mietin ennen kun alkaa ahdistaa. Tää on kai sitten yksi niistä asioista. Että mitä jos mitään ei tapahdu. Ihmiset mun ympärillä muuttuu ja elämä kulkee, mutta mä pysyn paikallani, muuttumatta.

Ilman rakkautta.

Tahtoisin vaan itkeä itseni uneen, muttei siitäkään tule mitään. Tiedän, että kun laitan pään tyynyyn, ajatukset alkaa pyöriä mun päässä ja haluan kuolla.

Ajattelen veistä niin kauan, että hiivin keittiöön. Haen veitsen. Tulen huoneeseeni. Tuijotan terää. Hivelen sitä sormellani ja itken. Tämä ei ole tämän arvoista.

Sä et halua tätä.

Mutta se helpottaa.

Mä en tee sitä tänään.

Mä en anna tälle tilaa mussa. Se ei kyllä silti tarkoita sitä, etten haluaisi.

Kaikkea ei voi saada mitä haluaa.