quote, flowers, and grunge -kuva

 

Tänään näköjään tulee tekstiä. Mutta ei kai se mitään haittaa. 

Mun kädet vapisee. Se on kummallista, miten yksi tuoksu voi laukaista niin monta muistoa. Tuntuu että mä hajoan uudelleen. Kun on vaan asioita, joista en ole puhunut. Kaikki näki sen, mikä oli hyvin, eikä sitä mikä oli huonosti. Koska mä olen sellainen. Yritän peitellä asioita, vaikken osaa. Vaikka olen siinä huono.

Vaikka vanhojen muistelu nyt ei välttämättä ole kaikkein paras tapa mennä eteenpäin, mun on pakko kertoa ja kirjoittaa tästä tai mä en saa sitä mun päästä pois. Ja sitten mua ahdistaa. 

Joten niin.

 

beautiful, lonely, and bed -kuva

 

Olipa kerran mies. Juttelitte jonkin aikaa, kunnes hän kysyi, voisitteko nähdä. Pelkäsit, jännitit, olit hermostunut. Mutta päätit että kyllä sä pystyt tähän. Kaiken paskan jälkeen sä pystyt siihen. 

Ensimmäinen kerta oli ihana. Hän oli niin sulava, niin kaunis puheissaan. Hellä kosketuksessaan. Ja sä uskoit. Uskoit joka sanan, kosketuksen ja teon.

Hiljalleen alkoi tulla erilaisia piirteitä. Hän satutti sua. Sanoit siitä ja hän jatkoi. Sanoi, ettei se kestä kauan. Ei voi sattua. Mutta suhun sattui. Sen jälkeen oli hetki rauhallista, aloit uskoa, että se oli vain yksi kerta.

Pian hän petti sun luottamuksen. Satutti uudelleen. Petti sopimuksen, jonka olitte yhdessä tehneet. Ja sen jälkeen hän pakotti sut tekemään uudelleen ja uudelleen sen, mistä et pitänyt. Mikä sai sut voimaan pahoin. Mutta mies ei välittänyt siitä. Hän oli tärkeämpi. Ja jotenkin sun oli vaan niin vaikea nähdä, miten väärin mies teki.

Koska mies osasi olla yhä edelleen myös hurmaava. Ja tunsit miten ristiriita kasvoi sun sisällä.

Sitten mies sanoi, ettei tunne sua kohtaan mitään. Että olet ihan kiva, muttet riittävä. Että kyllä sun kanssa voi välillä hengailla, mutta ei muuta.

Ja siinä vaiheessa sun olisi pitänyt lopettaa. 

Mutta sä et osannut päästää irti.

Sitten tuli se ilta. Kun mies kaikista kertomistasi asioista huolimatta pakotti sut tekemään jotain, mitä et voi koskaan antaa anteeksi. Koska se sattui. Se mursi sut. Ja sitten, kyynelistäsi huolimatta mies sanoi, älä ole lapsellinen. Ei se voi olla noin vaikeaa. Ei se voi tuoda noin pahoja muistoja. Kaikki miehet tulee haluamaan sitä. Etkä sä voi kieltäytyä.

Niin mies sanoi sulle ja tunsit miten pieni maailmasi rusentui. 

Sä uskalsit ja luotit. Ensimmäisen kerran.

Ja sillä hetkellä susta tuntui että myös viimeisen kerran. Koska kaikki ovat samanlaisia.

 

memories, quote, and flashback -kuva

 

Tänään on vaikea uskoa. Todella helvetin vaikeaa uskoa.

Että mä riittäisin tälläisenä. 

 

Mutta mä tiedän senkin, että menneisyys on menneisyyttä. Sen ei tarvitse määrittää mua. Toisina päivinä se on vaan niin vaikea sisäistää. Että muistot ei tuhoa mua.

Ettei se mies satuta mua enää.

Mutta fakta on se, että kyllä hän satuttaa mua. Koska mä annan. Koska joku tuoksu muistuttaa hänestä. Joku sana tai teko. Ja mä annan sen mennä mun kuoren alle. Mä annan sen nakertaa mua pala palalta.

Mutta mä tiedän. Mä tiedän, että olen vahvempi. Ja mä tiedän, että kun aikaa kuluu, se ei satu enää niin paljon. Ainakin toivon niin.

Että mä pääsen eteenpäin.

Koska mä haluan uskoa. 

 

Uskoa, että mä riitän ja olen tarpeeksi hyvä.