Rakas päiväkirja, Nyt ne on siinä ikuisesti. Arvet. Hieman koholla ihosta. Punoittaa. Jossain valossa ne näkyy selvästi.  Kolme viiltoa. Vieri vieressä. Peukalon juuressa. Ne ovat tulleet jäädäkseen.
Sanoakseen: Katsokaa, miten säälittävä olen.
Katsokaa, miten alas vajosin.




Hei rakkaat.

Joulu on mennyt ihan hyvin. Vanhemmat piti aattona mykkäkoulua toisilleen, mutta nyt ne on kai ihan ok. En ole kuullut niiden missään vaiheessa sopivan, mutta ei ne enää riitele tai mökötäkään.

Huomenna pääsen pois arjesta ihan kunnolla. Mutta hieman pelottaa taas se palaaminen. Se oli viime kerrallakin se vaikein kohta. Sain ahdistuskohtauksen. En vain halunnut takaisin.

Mutta en mieti sitä nyt. Olen onnistunut olemaan joulun kelaamatta kuolemaa joka hetki. Iltaisin se tulee mieleen, mutta muuten ei. Joten olen onnistunut ihan hyvin.

Mukavia päiviä tähän joulun ja uuden vuoden väliin.
Olette rakkaita.

~Perhonen~