Nyt pitäis kirjoittaa yhdestä maailman vaikeimmasta aiheesta. Itken jo valmiiks. Mutta on pakko. Jos pidän sen sisällä, se vaan paisuu paisumistaan ja saa suhteettomat suuruusluokat.
Kelpaamattomuus.
Mun ajatusmaailmassa ei ole yhtään ihmistä, jolle kelpaisin tälläisenä. Älkää käsittäkö väärin. Kyllä mä kai ystäville kelpaan. Mutta en ole riittävän hyvä niille. En ansaitse niitä, mutta jostain syystä ne haluaa olla mun kanssa.
Mutta.
En osaa ajatella itseäni kenenkään pojan kanssa. Koska siinä maailmassa olen liian onnellinen. Kuka mut haluaisi? Kun en ole riittävän hyvä. Riittävän kaunis. Riittävän mukava.
En mä ole mitään.
Siltä musta tuntuu.
Sitten mulle sanotaan, että lopeta tollainen. Sä oot mukava, yms. Joku on joskus sanonut kauniiksi. Ehkä kerran. Varmaan sen vuoksi, että halusin kuulla sen.
En mä osaa kuvitella, että joku rakastais mua tälläisenä. Lihavana. Niin epävarmana. Heikkona.
Ennen kaikkea lihavana.
Nyt tulee itku.
En mä pysty yksin laihduttamaan. Koska sit se menis kuitenkin anoreksiaan tai bulimiaan, jos alkaisin saada painoa alas. Paino sanalla JOS.
Kyllä mä oon yrittäny. Kaikki puhuu mun lähellä terveistä elämäntavoista. Vähän niinkun vihjaillakseen.
Kyllä mä tiedän kaikki ne jutut.
Mä olen lihava.
Mutten tyhmä.
Mutta mun pitää laihduttaa sen vuoksi, mitä itse tunnen. Ei siksi, mitä muut ajattelee. Mutta kun ajattelen omaa suhtautumista itseeni niin olishan se kiva tuntea ittensä nätiksi. Sais itsevarmuutta. Olis parempi olo.
Sitten tulee taas se.
Olen heikko. En pysty.
Ratkeen kuitenki.
Mutta jos mä pyydän apua mun ystävältä. Voisin yrittää.
Että olis itellä parempi olla.
~Perhonen~
Kelpaamattomuus.
Mun ajatusmaailmassa ei ole yhtään ihmistä, jolle kelpaisin tälläisenä. Älkää käsittäkö väärin. Kyllä mä kai ystäville kelpaan. Mutta en ole riittävän hyvä niille. En ansaitse niitä, mutta jostain syystä ne haluaa olla mun kanssa.
Mutta.
En osaa ajatella itseäni kenenkään pojan kanssa. Koska siinä maailmassa olen liian onnellinen. Kuka mut haluaisi? Kun en ole riittävän hyvä. Riittävän kaunis. Riittävän mukava.
En mä ole mitään.
Siltä musta tuntuu.
Sitten mulle sanotaan, että lopeta tollainen. Sä oot mukava, yms. Joku on joskus sanonut kauniiksi. Ehkä kerran. Varmaan sen vuoksi, että halusin kuulla sen.
En mä osaa kuvitella, että joku rakastais mua tälläisenä. Lihavana. Niin epävarmana. Heikkona.
Ennen kaikkea lihavana.
Nyt tulee itku.
En mä pysty yksin laihduttamaan. Koska sit se menis kuitenkin anoreksiaan tai bulimiaan, jos alkaisin saada painoa alas. Paino sanalla JOS.
Kyllä mä oon yrittäny. Kaikki puhuu mun lähellä terveistä elämäntavoista. Vähän niinkun vihjaillakseen.
Kyllä mä tiedän kaikki ne jutut.
Mä olen lihava.
Mutten tyhmä.
Mutta mun pitää laihduttaa sen vuoksi, mitä itse tunnen. Ei siksi, mitä muut ajattelee. Mutta kun ajattelen omaa suhtautumista itseeni niin olishan se kiva tuntea ittensä nätiksi. Sais itsevarmuutta. Olis parempi olo.
Sitten tulee taas se.
Olen heikko. En pysty.
Ratkeen kuitenki.
Mutta jos mä pyydän apua mun ystävältä. Voisin yrittää.
Että olis itellä parempi olla.
~Perhonen~
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.