Hei rakkaat.

Nyt on hieman pidemmän aikaa kirjoittaa, joten mistäköhän aloittaisin? 

Nyt on aika paska olo. Näin kauppakeskuksessa yhden pojan, joka oli yläasteella mun kanssa samalla luokalla. Sekin osallistui kiusaamiseen lähinnä netissä kirjoittamalla ilkeitä kommentteja. En tiedä. Jotenkin ahdistaa. Se on kuulemma amiksessa ja nyt työharjoittelussa yhdessä kahvilassa. Sekin on mennyt eteenpäin jo. Hah. Se sattuu, uskotteko? Mä olen jumissa, enkä pääse minnekkään.
Lisäksi tuli taas "se tunne" jota en osaa kuvailla kun näin sen. Menin lukkoon. Rupesi ahdistamaan niin saatanasti. Jotenkin tuli sellainen olo kuin se tietäisi, että yhdellä sanalla se voi murskata mut lopullisesti. Tuntui kuin sillä olisi valtavasti valtaa. Samalla tuli taas se tunne, etten sais olla siellä. Etten sais olla täällä. Olen vaan liian huono, ruma ja riittämätön tänne. Sellainen tunne.
Enkä mä osaa taaskaan selittää. 


Green_background1_large

Yleisesti kuuluu ihan hyvää. Nyt kun ne vanhojen tanssitki järjestyi parhain päin niin ei oo tarvinnu stressata niin paljon kaikesta. 

Hieman jännittää, että mitä tosta koulusta tulee kun poissaoloja kasaantuu. Mutta mun terveys on mulle tärkeämpää tällä hetkellä. Lukiota voi jatkaa. Ja kyllä mä pärjään, vaikka taakka painaa välillä.

Hah.
Pakko myöntää jotain.
Kaipaan poikaystävää. Tai ystäväpoikaa. Jotain kontaktia jätkiin. Koska oikeesti se on totta mitä se hoitaja sanoi. Että mun huonot kokemukset on muokannu kuvan pojista:
ne on kaikki kusipäitä.
Vaikkei niin kai sitten oikeesti oo? Mutta oikeesti. Tuokaa mulle todistusaineistoa. Joku, joka EI OO kusipää. Niinpä niin. Niitä on liikaa. Ihan liikaa.

---
"Mä voisin olla sun kanssa mutkun oot tollanen ulkonäöllisesti."
---

Miten voin koskaan luottaa?
Miten kukaan vois koskaan rakastaa mua?
Miten mä voisin koskaan enää ihastua keneenkään?
Miten voisin koskaan enää tuntea, että ansaitsen parasta?

Tästä tuli taas tälläinen.
Ei tässä mitään.

Kommentti olis kiva, jos luit loppuun.
~Perhonen~



Tumblr_mardbytwoe1r6y68mo1_500_large