Hei rakkaat.

Taas sitä mennään, perse edellä puuhun niin että vauhti huimaa päätä. 

En voi käsittää miten joku voi tuntua niin oikealle ja niin hyvälle, ja samalla niin pahalle että oksettaa. Pelko ja ihastuminen käyvät hirveää taistelua keskenään ja voin fyysisesti pahoin. Silti kun ajattelen miehen huulia omillani, kaikki tuntuu oikealle. Kaikki on hyvin. 

Mä en ole koskaan ollut onnellisempi kuin siinä hetkessä. Hänen lähellään, ihan kiinni. Mä en miettinyt mennyttä, en tulevaa vaan olin siinä. Hengitin ja elin hetkessä.

Sanoin kuvaamaton tunne. Tuntui siltä, että nyt jos onnesta voisi haljeta, mä halkeaisin.

Ratkeaisin liitoksistani.

Mua pelottaa ja jännittää, miten tämä etenee tästä. Rukoilen ja toivon, että tää kestää ja etten ole yksin tässä tunteessa. 

Jää nähtäväksi. 

 

Olette rakkaita.

Mikään ei ole parempaa kuin upota tähän hattaraan ja perhosiin vatsassa.

~Perhonen~