sunnuntai, 5. marraskuu 2017

Voiko sataa mokaa enää sovittaa?

ache, crash, and paragraph -kuva

 

Muistoja vyöryy yli. Mulla oli ihan hauska ilta, kunnes et tullutkaan hakemaan. Soitin sulle ja sä olit kännissä. Sekaisin. Ihan todella sekaisin.

Sanoit, että olet vetänyt vaikka mitä. Millään ei ole merkitystä. Ympärillä tapellaan. Sulle huudetaan, kuulen sen taustalla. Lähdet ulos ilman sun paitaa ja kenkiä.

Minä soitan poliisit, jotka hakevat sut itsetuhoisena putkaan.

Olet mulle siitä vihainen.

Mä makaan sängyssä ja huudan ihan kuin mua tapettaisi. Jokin kuolee mun sisällä. Itku ei meinaa loppua ja sydän repeää.

Ystävät ympärillä eivät oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Sanon, että menkää te katsomaan kokkoa. Kyllä mä tulen kohta.

Turta olo valtaa mut. Liikun kuin zombie. Menen katsomaan kokkoa. Yritän hymyillä lapsille, kun he kysyvät, mihin hävisin ja miksi olen itkenyt. Olen kateellinen lapsille, jotka eivät vielä ymmärrä sitä, miten helvetin huolissaan, peloissaan ja kipeä voikaan sisältä olla. 

Nukkumaan menon koittaessa käyn patjalleni lattialle yksin. Kuuntelen kuinka yläkerrassa ystäväpariskunta on myös käymässä nukkumaan. He nauravat. Ovat varmaan lähekkäin. Vierekkäin.

Mulla on kylmä. Huoli. Pelko.

Mitä jos mä en koskaan enää pääse sun viereen?

Mitä jos tää oli tässä?

Kaikki?

Kävelen keittiöön ja otan sen tutun veitsen käteen. Kukaan ei huomaisi, ketään ei kiinnostaisi. Jos hetken voisin turvautua vanhaan ystävääni? Miksen mä saisi olla itsekäs?

Leikittelen veitsellä ihoani vasten, mutten viillä.

Mä en halua sitä. Ja mä tiedän, ettet säkään tahtoisi että satutan itseäni sun takia.

 

Muistan kuinka puhelimessa uhkailit, että jos en tule kotiin, sun pitää etsiä joku toinen. Olet niin yksinäinen. Olisin halunnut lyödä sua, koska sä et tajunnut, etten mä mitään muuta olisikaan niin halunnut, kuin tulla kotiin. Sun viereen. Mä olin niin saatanan yksin. Yksinäinen.

Mulla oli joka ilta ikävä.

Itkin ja itkin.

Kaikki ympärillä muistutti susta.

Joka ikinen asia.

Ja joka ikinen asia sattui niin syvälle sydämeen.

Tai niihin sydämen palasiin, jotka räjähtivät ympäri mun rintaa kivuliaasti.

 

quotes and love -kuva

maanantai, 23. lokakuu 2017

Kelpaat kelle vaan.

Hei rakkaat.

Mietin usein, mitä on masennuksen jälkeen. Ja että olenko mä oikeasti vahva? Olenko mä minä?

Vuodessa on tapahtunut niin paljon. Mä olen todella vahva. Kävin kesällä sellaisen myllyn läpi, enkä sairastunut. Oli helvetin rankka kesä. Henkisesti olin paskana usein, mutten sairastunut. Annoin itselleni armoa. Lepoa. Annoin ihmisten olla mun lähellä ja auttaa. Turvauduin toisiin ihmisiin ja luotin itseeni. Mä selviän kyllä. Koskaan ei ole ollut todella sitä luottoa itseensä. Ja se tuntuu hyvälle.

Olen tutustunut kotoa muuttamisen jälkeen paljon itseeni. Ja löytänyt minut kaiken sen paskan keskeltä. Ja mä tykkään minusta. Ihan todella. Oon niin onnellinen, että kelpaan myös muille minuna. Juuri tälläisenä.

Masennuksen jälkeen tulee koko elämä. 

Ainakin mulle. Niin paljon hyvää. Valtavia tunteita ja arkisia asioita. Uusia, ihania ihmisiä. Uusia unelmia ja tavoitteita. Mutta ennen kaikkea uskoa siihen, että mä olen hyvä. Mä pärjään. Mä pystyn.

Eikä se haittaa jos putoaa. Pitää vaan antaa toisten ottaa kiinni ja auttaa.

 

Kirjoitan joku päivä paremmalla ajalla.

Olette rakkaita. <3

 

Kuvahaun tulos haulle darkness light quotes

 

Valoa jokaisen syksyyn.

Rakkaudella,

Perhonen

perjantai, 29. syyskuu 2017

Anna mulle lyijäri ja paperii, en pidä turpaa kii enää.

Hei rakkaat.

Pitkästä aikaa. Oon taas luvattoman paljon laiminlyönyt tänne kirjoittamista.

Halusin tulla kirjoittamaan jostain mulle tärkeästä.

Kiusaamisesta. Jännittämisestä. 

Eteenpäin pääsemisestä.

quote, beauty, and coco chanel -kuva

Olipa kerran tyttö, joka ei koskaan oikein uskaltanut puhua. Sellainen tyttö, joka istui aina vaan hiljaa. Jolla ei ollut mielipiteitä, ainakaan omia. Tai jos oli, ei tyttö uskaltanut niitä ääneen sanoa.

Tyttö ei koskaan uskaltanut viitata koulusa, vaikka olisi tiennyt vastauksen. Vaikka olisi ollut paljon sanottavaa.

Hän oli se tyttö, joka teki kaikki koulun pakolliset esiintymiset pienemmissä ryhmissä. Koska paniikkikohtausten pelko ja valtavat ahdistukset hallitsivat tytön elämää. Tyttö ei oikein uskaltanut lähteä kaupungille. Tai jos hän lähti, vatsa oli kipeä ja ahdisti. Kylmä hiki kihosi otsalle. 

Tyttö ei koskaan kokenut olevansa tarpeeksi hyvä. Tarpeeksi fiksu. Tarpeeksi mitään.

Tyttö ei osannut hymyillä. Tai nauraa.

Tyttö pakeni koulussa vessaan itkemään. Välitunnit kuluivat musiikkia kuunnellen. Se oli tytölle pakokeino. Oma maailma, jossa oli sentään jotain järkeä. Musiikki, jota tyttö kuunteli ei kuitenkaan ollut mitenkään kovin positiivista. Päinvastoin. Hän etsi sellaista musiikkia, jossa joku ymmärsi valtavan pahan olon, joka tytön sisällä myllersi. Josta ei oikein kellekään osannut puhua.

 

 

Tyttöä oli kiusattu lukioon mennessä kymmenen vuotta. Ja kiusaaminen jatkui koko lukion ajan.

Mutta tyttö uskalsi avata vihdoin suunsa. Sanoa, että tarvitsee apua.

Ja sitä apua tyttö myös sai.

 

 

Kolme vuotta lukion loppumisen jälkeen tyttö seisoi yleisön edessä. Jännitys kipristeli rinnassa ja perhoset lensivät vatsassa pyörremyrskyn lailla.

Mutta jännitys ei ollut enää paniikinomaista. Ei lamauttavaa. Vaan herättelevää, positiivista ja ihanaa.

Tyttö puhui sinä päivänä ensin 70:lle ihmiselle. Ja sen jälkeen vielä 50:lle. Omaa tarinaansa. Siitä, mitä hän oli kokenut. Miten hän oli päässyt eteenpäin.

Pienin askelin. Valtavin harppauksin.

 

Tyttö oli ylpeä itsestään. Onnellinen.

Täysin tyytyväinen itseensä.

Aito hymy kasvoillaan.

 

quote, fire, and survive -kuva

perjantai, 25. elokuu 2017

For every moment you loose a little hope, there is always an angel whispering: I´m with you.

Hei rakkaat.

Tulin kirjoittamaan teille vähän erilaista postausta enkeleistä. Uskon enkeleihin. Istuin ulkona tupakalla. Oli jo pimeää, ilta viilennyt. Sellainen ihana syksyinen ilta, jolloin kietoudutaan vilttiin ja poltetaan kynttilöitä. Rukoilin enkeleitä. Tai en mä tiedä. Juttelin enkeleille itsekseni. Pyysin apua, sillä omat voimat on vähissä. Pyysin jotain merkkiä. Spotifysta tuli sellainen bändi eteen, jota olen paljon aiemmin kuunnellut. Se pysäytti. Tulin sisään ja tunsin valtavaa halua kirjoittaa enkeleistä. Ehkä viesti on se, että mun pitäisi kirjoittaa teille enkeleistä. Niistä kokemuksista, joita mulla on.

Olen aina uskonut enkeleihin, mutta ensimmäisen kerran konkreettisesti koin enkelien voiman selvänäkijän luona. Hän teki mulle mielikuvaharjoitteen, jossa arkkienkeli Mikael kietoi päälleni violetin viitan. Viitta suojaa minua. Siitä tuli hirveän lämmin ja turvallinen olo. Hämmentynytkin. Aloin itkeä ja itkin vaan. Silti tunsin olevani turvassa. 

Seuraava herättävä kokemus oli ensimmäisessä omassa asunnossani. Etsin enkelimeditaatiota ja löysin sellaisen. Suljin silmäni ja meditoin. Tunsin ensin voimakasta lämpöä ja sen jälkeen tuntui siltä, kuin joku olisi laittanut kätensä viiltelyarvilleni. Säpsähdin, mutten avannut silmiäni. Tunsin voimakkaasti, että huoneessa olevassa tuolissa istui enkeli.

Kun pyydän enkeleiltä tai rukoilen enkeleitä, minut täyttää valtava lämpö. Tulee hyvä olo. En osaa selittää sitä. Saan tyyneyttä ja rauhaa.

Eilen oli todella, todella vaikea päivä. Aamulla bussissa tuntui, että paniikkikohtaus oli tulossa. Ahdisti, kuristi, puristi.. Pyysin enkeleiltä merkkiä. Apua. Sen paikan oven edessä, jonne olin menossa, oli maassa höyhen. Ahdistus lähti. Tiesin, että olin oikeassa paikassa. Ihan samanlainen höyhen oli myös sillä matkalla, kun sain viimein vaikean päätöksen tehtyä. Lähdin kavereiden kanssa hakemaan mun kamoja kihlattuni luota. Sattui ihan hirveästi. Matkalla autolle oli höyhen kuin kertoakseen, että vaikka sattuu ja on vaikeaa, olen tehnyt oikean päätöksen.

Kuvahaun tulos haulle angels

 

 

maanantai, 14. elokuu 2017

Rikki.

Miksen mä saisi olla itsekäs, kylmä ja ajattelematta ketään muuta?

Ajatukset pyörii itsetuhoista kehää. 

Ihan mitä vaan, millä saa pään sekaisin. Mä haluan paeta. Mäkin haluan unohtaa. Nollata pään ja olla ottamatta vastuuta siitä, mitä teen.

Terät.. Jos mä vaan tarttuisin siihen veitseen ja vetelisin sillä kunnolla. Paskanko väliä, miltä se kenestäkään muusta tuntuisi. Paskanko väliä, mitä se mulle tekisi.

Raapiminen.

Ahmiminen.

............................

Itsemurha.

Mitä väliä sillä on?

Mennään syvään päähän niin että rytisee. Antaa mennä vaan. Kun ei enää jaksaisi välittää. Kun ei enää jaksaisi tuntea mitään. 

Kun ei jaksaisi mitään.

Kaikkein vähiten omaa itseään.

feeling, mistake, and quotes -kuva

Mä en halua tuntea näin.

Mulla on niin ristiriitainen olo. 

Mä tiedän, että mulla on kaikki ihan hyvin. Mä olen tehnyt saatanasti duunia, että mun pää on nyt niin hyvässä kunnossa kuin on. Nuo yllä olevat on vain ajatuksia. Mä tiedän sisällä, etten mä toimisi niiden mukaan. Mä olen vahvempi nyt. Mä olen terveempi. Nyt on paska päivä. Paska olo. Mutta mä tiedän, ettei se tuolla itsetuhoisella käytöksellä parane. Se menee pahemmaksi. Se saattaa suistaa mut takaisin sinne syvyyteen.

MÄ EN HALUA ENÄÄ TUNTEA.

MÄ EN HALUA ENÄÄ TEHDÄ NIIN HELVETIN PALJON DUUNIA ITSENI KANSSA.

Helvetti.

 

sad, depressed, and depression -kuva