tiistai, 20. kesäkuu 2017

Alkoholistien läheinen.

Hei, olen Perhonen ja alkoholistien läheinen.

Näin alkaa al-anon kokous minun osaltani. Sitä ennen on luettu jokin kahdestatoista askeleesta.

 

1. Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.

2. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.

3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.

4. Suoritimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkistelun.

5. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.

6. Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet.

7. Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme.

8. Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia.

9. Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita.

10. Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti.

11. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa  Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.

12. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.

 

Itselläni ei ole mitään käsitystä, missä olen askelissa. Välillä tuntuu, että olisi pitkälläkin ja sitten ei olekaan. Luulen että realistisesti olen kolmannen ja neljännen askeleen tuntumassa. Vuoden jälkeen. 

Matka on pitkä. 

En löydä sanoja tähän tunteeseen nyt. Kaikki on taas epäselvää.

Mutta sen varmuuden olen itselleni saanut, että kun sä luovutat kaiken pois ja luet tyyneysrukouksen, se auttaa. On vaan päästettävä irti. Hellitettävä. Annettava korkeamman voiman ohjata oikeaan suuntaan.

 

Kuvahaun tulos haulle tyyneysrukous

 

sunnuntai, 11. kesäkuu 2017

It is what it is.

Hei rakkaat.

Pitäis syödä ne lääkkeet säännöllisesti. Heti alkaa päässä heittää, kun unohtaa illalla ottaa lääkkeet oikeaan aikaan ja ottaakin ne vasta aamulla. Ei hyvä. Sain itkukohtauksen nyt aamulla sitten. Vaikka ei mulla ole mitään hätää. Säikäytin kihlatunkin kun olin jotenkin hysteerinen.

Mutta luulen, et ne on ne lääkkeet. Tai sitten oon taas nähny jotain todellisen tuntuista unta, mistä en muista mitään. Joka tapauksessa. Nyt on vähän helpompi olo. Otin lääkkeen ja söin. Oksettaa ja on semmonen oudon utuinen olo. Mut ehkä se tästä menee ohi.

Viiltely ajatuksia on nyt ollut. Niin kuin edellisestä postauksesta käy ilmi. En ole kuitenkaan sortunut. Nytkin se pyörii mielessä. Että jos sitä kuitenkin ihan vähän vaan.

Mutta kun mä tiedän, ettei se jäis siihen. Ei yhteen kertaan eikä vähään.

Joten parempi kehittää muuta tekemistä. 

Ei kerkeä tuhota itseään.

sorry, sad, and failure -kuva

torstai, 8. kesäkuu 2017

Addicted to cutting.

always -kuva

arm, blood, and brain -kuva

lauantai, 3. kesäkuu 2017

People have problems that´s not unusual.

Hei rakkaat.

Ihan hirveä kirjoitusblokki. Olen miettinyt paljon, mitä tänne voi ylipäätään kirjoittaa, kun on jokunen tuttu, jotka tätä lukee. Siksi iskee sensuuri ja pahasti välillä. Mutta loppujen lopuksi mulla on oikeus kirjoittaa omista tunteistani. Jokainen lukee sitten omalla vastuullaan.

Mut laitettiin pois aikuispsykalta, koska vointi on parantunut. Pelottaa. Ihan tosissaan pelottaa. Jotenkin sitä vaan pelkää, että se tulee taas. Mutta ei sillä tavalla voi elää. Ei voi elää pelossa. Ei voi elää varman päälle.

Mutta se mun pitäisi muistaa, etten lähde tekemään taas ihan liikaa ihan liian pian. Lääkäri sanoi mulle, että olen vielä toipilas, ei saa rasittaa itseään liikaa. Tai olen hyvin pian uudestaan samassa pisteessä.

Olen miettinyt tässä paljon ihmissuhteita. Olen niin onnellinen, että mulla on rakkaita ystäviä rinnalla. Että mun kihlattu on mun tuki ja turva, iso rakkaus. Välit vanhempiin on ihan ok, parempaan päin.

Mietin toki myös niitä ihmissuhteita, jotka ovat olleet. Aiemmin. Mutta virheistä oppii. Mun yksi ystävä sanoi mulle, että jokaisella ihmisellä elämässä on jokin tarkoitus. Ja he kulkevat juuri sen matkan sun vierellä, kun on tarpeen. Kaikkien ei ole tarkoitettu pysyvän siinä aina. 

 

black and white, crying, and break up -kuva

 

Ajatukset pyörii siinä ihmisessä joka on rakas. On ollut rakas. 

On yhä rakas.

Tuntuu, kuin jokin suuri olisi poissa. Sydämessä on aukko. Kipeä ja arka aukko. Siinä oli hän.Minä. Me. Kaikki muistot tulee mieleen. Hän on kaikkialla. On ikävä. Ja sitten taas ei.

Kaiketi aika parantaa. 

Mä en tiedä, olisiko mahdollista saada takaisin niitä hetkiä. Kaikkihan sanovat, ettei ajassa voi palata taaksepäin. Eilistä ei enää ole, huomisesta ei koskaan tiedä.

Mulla ei ole koskaan ollut näin ristiriitainen olo.

Mutta sen tiedän, että hänelle mä haluan vain ja ainoastaan kaikkea hyvää. Rakkautta, iloa, lämpöä, turvaa.. Kaikkia ihania asioita elämässä. 

Mä olisin halunnut jakaa tän kaiken hänen kanssaan. Sen, miten mun elämä on järjestynyt paikoilleen. Mulla on hyvä olla. Mä haaveilen tulevaisuudesta. Omasta perheestä.

Mä en vaan tiedä, olisiko hän osannut olla onnellinen mun puolesta.

Se on kai kaiken ydin. 

Mun koko maailma on mennyt uusiksi ihan lyhyen ajan sisällä. Olen ollut niin eksyksissä. Niin erilainen. Ja silti tämä minä on ollut siellä koko ajan. Kaiken sen paskan alla. 

Toisten ihmisten persoonallisuuksien alla.

Mä olen tässä kolmen vuoden ajan etsinyt sitä, kuka mä olen.

Vihdoin palat alkaa loksahtaa paikoilleen.

Ja mä en tiedä, osaisiko hän enää olla mun kanssa. Tai minä hänen kanssaan.

Silti mä en mitään muuta niin haluaisi kuin näyttää hänelle, että tälläinen mä olen. Mä olen onnellinen. Katso, miten paljon mä olen tullut eteenpäin. Ja mä toivoisin, että hän olisi musta ylpeä.

Mä toivoisin, että mä olisin hänelle yhä rakas.

Ihan niin kuin hän on mulle. Mikään ei ole muuttanut sitä.

Elämä vaan kulkee eteenpäin ja jotkut ihmiset eivät kuulu sille uudelle polulle enää.

 

best friend, goodbye, and lucky -kuva

 

En nyt osaa jotenkin kirjoittaa enempää.

Olette rakkaita.

 

~Perhonen~

 

 

tiistai, 30. toukokuu 2017

Ei riidellä enää.

body, cheating, and broken -kuva

Hänen huulensa,

sinun huulesi,

ihan liian lähellä toisiaan,

sinä olet minun,

muttei ketään voi omistaa,

hiljaisuus,

haluaisin oksentaa,

hänen kätensä seikkailevat

sinun ihollasi,

 mä katson sivusta,

olen maan värinen,

tapetti,

tylsä ja tavallinen,

sinä kaipaat uutta

jotain erilaista.

Mä vain tahtoisin

tarrata sun huuliin kii,

en koskaan päästää irti,

minun, minun, minun,

rakastan sinua,

ethän aio jättää minua?