maanantai, 14. elokuu 2017

Rikki.

Miksen mä saisi olla itsekäs, kylmä ja ajattelematta ketään muuta?

Ajatukset pyörii itsetuhoista kehää. 

Ihan mitä vaan, millä saa pään sekaisin. Mä haluan paeta. Mäkin haluan unohtaa. Nollata pään ja olla ottamatta vastuuta siitä, mitä teen.

Terät.. Jos mä vaan tarttuisin siihen veitseen ja vetelisin sillä kunnolla. Paskanko väliä, miltä se kenestäkään muusta tuntuisi. Paskanko väliä, mitä se mulle tekisi.

Raapiminen.

Ahmiminen.

............................

Itsemurha.

Mitä väliä sillä on?

Mennään syvään päähän niin että rytisee. Antaa mennä vaan. Kun ei enää jaksaisi välittää. Kun ei enää jaksaisi tuntea mitään. 

Kun ei jaksaisi mitään.

Kaikkein vähiten omaa itseään.

feeling, mistake, and quotes -kuva

Mä en halua tuntea näin.

Mulla on niin ristiriitainen olo. 

Mä tiedän, että mulla on kaikki ihan hyvin. Mä olen tehnyt saatanasti duunia, että mun pää on nyt niin hyvässä kunnossa kuin on. Nuo yllä olevat on vain ajatuksia. Mä tiedän sisällä, etten mä toimisi niiden mukaan. Mä olen vahvempi nyt. Mä olen terveempi. Nyt on paska päivä. Paska olo. Mutta mä tiedän, ettei se tuolla itsetuhoisella käytöksellä parane. Se menee pahemmaksi. Se saattaa suistaa mut takaisin sinne syvyyteen.

MÄ EN HALUA ENÄÄ TUNTEA.

MÄ EN HALUA ENÄÄ TEHDÄ NIIN HELVETIN PALJON DUUNIA ITSENI KANSSA.

Helvetti.

 

sad, depressed, and depression -kuva

 

keskiviikko, 2. elokuu 2017

Olen niin väsynyt tähän kylmyyteen, joka kahden ihmisen välillä vallitsee.

Halusin katsoa kanssasi tähtiä, maata sylikkäin niityllä, en koskaan lähteä.

Nyt tänään mietin mitä jäljellä on, sanat on puhuttu vain sydän onneton.

Vaikka olemme kahden, olet jossain kaukana.

Ilma on hiljaisuudesta sakea.

Katsot minua silmiin, ja pidätät itkua.

On myönnettävä kai, että ollaan lähellä loppua.

Lupasin sua ikuisesti rakastaa, en tiedä jaksanko sitä enää lunastaa.

Olen niin väsynyt tähän kylmyyteen, joka kahden ihmisen välillä vallitsee.

Vaikka olemme kahden, olet jossain kaukana.

Ilma on hiljaisuudesta sakea.

Katsot minua silmiin, ja pidätät itkua.

On myönnettävä kai, että ollaan lähellä loppua.

Tunne sydämestämme hävisi, sä varmaan jo tiesit että näin tässä kävisi.

Sanoisin aina ikuisia valheita, ei koskaan, ei koskaan enään tälläisiä kahleita.

Vaikka olemme kahden, olet jossain kaukana.

Ilma on hiljaisuudesta sakea.

Katsot minua silmiin, ja pidätät itkua.

On myönnettävä kai, että ollaan lähellä loppua.

Kim Herold: Lähellä loppua

quote, love, and fuck -kuva

 

 

Mä en kuule susta mitään kolmeen päivään. Vihdoin puhelin soi, keskellä yötä. Mietin hetken, vastaanko ollenkaan. Pitäisi nukkua, mutta ikävä rusentaa rintaa. Hapuilen puhelimen ja vastaan. Olet humalassa. Kännissä. Aivan sekaisin. Ja mitä sä teet?

Vittuilet mulle.

Haastat riitaa.

Sulla ei ole muuta sanottavaa kolmen päivän jälkeen. Melkein viikkoon ei olla nähty. 

Haluaisin lyödä sulle luurin korvaan. Sattuu niin saatanasti, etten osaa edes kuvailla sitä. 

keskiviikko, 12. heinäkuu 2017

When I said I loved you, I really fucking ment it.

Se pistää. Lujaa. Ikävä.

Haluaisin vaan soittaa. Laittaa viestiä. Sanoa, että anteeksi. Mä tarvitsen sua. Tarvitsetko sä vielä mua? Ikävöin sua. Ikävöitkö sä koskaan mua? Sattuuko suhun samalla tavalla kun kuulet mun nimen? Kun näät mun kuvan? Vyöryykö sullekin muistoja? Hetkiä, tunteita.. 

Tuntuu kuin halvaantuisin siitä tunteesta mun sisällä.

quote, hurt, and cold -kuva

 

Muistot aaltoilee. On hyviä hetkiä. Huonoja hetkiä.

Olit niin tarvitseva. Sun kanssa se on joko all in tai ei ollenkaan. Ja pidemmän päälle ei sellaista jaksa.Mä en ole tilivelvollinen sulle. En ole koskaan ollut. Mutta siltä sä sait kaiken tuntumaan. Ihan kuin mun pitäisi pyytää lupa kaikkeen. Omiin tekemisiini, ajatuksiini, tunteisiini... Pelkäsin niin paljon, että hylkäät mut. Olit kuin riippuvuus. Mä olin riippuvainen sun hyväksynnästä. Susta.

Mutta oliko se kaikki susta kiinni?

Mä olin paskana. Terapiassa puhuttiin siitä, kuinka mulla ei ollut omaa persoonallisuutta. Se aiheutti sitä riippuvuutta muista. En tiennyt sitä silloin, mutta takerruin toisten persooniin. Tein niistä itselleni persoonan, joka ei kuitenkaan ollut minä.

En tiedä, onko siinä mitään järkeä.

En osaa sitä selittää sen paremminkaan.

 

love -kuva

 

Kun mä vaan.. En tiedä. Pitäisikö mun yrittää puhua sulle. Kertoa kaikki, kaikki se mikä mun päässä pyörii. Ymmärtäisitkö sä? Yrittäisitkö edes ymmärtää? 

Toisaalta, miten sä voisit ymmärtää kun en mä ymmärrä itsekään.

Enkä edes tiedä miksi kirjoitan tätä. Mutta tavallaan haluaisin kai aloittaa puhtaalta pöydältä. Hei, mä olen Perhonen ja sä vaikutat sellaiselta ihmiseltä, johon oikeasti haluaisin tutustua.

En mä tiedä, voisiko se onnistua.

Enkä mä tiedä, mitä sä haluat. Haluatko enää mitään.

 

love, quote, and heart -kuva

 

maanantai, 10. heinäkuu 2017

You said I should be honest.

Hei rakkaat.

Paskoja päiviä on ilman masennustakin, voin kertoa. Nyt on ollut monta paskaa päivää. Mutta niistä selvitään. Kävin tänään psykiatrisella sairaanhoitajalla. Sellaisella sopivasti haastavalla. Ei sun hoitaja voi myötäillä koko ajan. Vähän pitää haastaa sun ajatusmalleja, tottumuksia.. Se ei tarkoita, että hoitaja olisi oikeassa ja potilas/asiakas väärässä. Ei ollenkaan. On tärkeä katsoa asioita eri kulmista.

Mun identiteetti rakentui nuorena masennuksen ympärille. Sitten, kun terapian avulla aloin toipua, mietin, mitä musta jää jos masennus viedään pois. Tartuin siihen kiinni kaksin käsin. Inhosin terapeuttiani, joka yritti ryöstää sen tutun tunteen pois. Mitä oli tämä toinen tunne? Kevyempää ja iloisempaa kaiketi? Onko se hyvä asia? Mitä jos masennus tulee kahta kauheammin takaisin, jos uskallan jättää sen taakseni?

Masennus tuli takaisin. Mutta ei se ollut kahta kauheampi. Tuntui, että osasin eristää sen. Se on osa minua. Se en ole minä. Minä olen paljon muutakin kuin sairaus. Sen ymmärtäminen vei paljon aikaa.

Hoitaja sanoi, että näkee, että olen tehnyt töitä. Se tuntui hyvälle. Että joku näki sen, miten mä oikeasti olen halunnut, tehnyt ja haluan yhä tehdä töitä itseni eteen. Mä olen kuulemma ahne. Elämän ahne. En huonolla tavalla, näin hoitaja korjasi. 

Tottahan se on. Mä en halua enää heittää mun elämää hukkaan elämällä niin kuin muut sanovat, että mun pitäisi elää. Mä _haluan_ elää. Se tuntuu ihan hirveän hyvälle. Haluta tätä elämää täysillä. Mä haluan tehdä virheitä. Mä haluan olla onnellinen. Haluan kokea elämän sellaisena kuin se on. Sellaisena, kuin se on tarkoitettu. Juuri mulle.

Vaikka onkin paskoja päiviä.

Niitä on kaikilla.

Kuvahaun tulos haulle love life quotes

Mun rakas on ollut kaksi viikkoa juomaputkella. Viikon verran oli välissä selvinpäin ja lauantai-iltana hän lähti uudelleen.

Olen muutaman kerran maannut kippurassa itkien ja huutaen. Se on valtavaa kipua. Sattuu. Tuntuu, että rinta repeää ja sydän riuhtaistaan ulos.

Välillä iskee hirveä ikävä. Niin kuin juuri nyt kun kirjoitan tätä. Joku tuoksu, sana, biisi... Kaikki muistuttaa hänestä. Mulla on ikävä. Ihan saatanallinen ikävä. 

Joskus olen kuin halvaantunut. Istun vain ja tuijotan ikkunasta ulos. En halua syödä, en halua puhua, en osaa itkeä. Istun vaan siinä.

Joskus olen vihainen. Niin hirveän vihainen koko maailmalle, että pitää olla alkoholismin kaltaista paskaa.

 

Loppujen lopuksi mun pitää kuitenkin muistaa se, että mulla ei ole hätää. Mä syön, käyn suihkussa, nään ystäviä.. Elän omaa elämääni. Totta kai olen huolissani, mutta mulle rakas ihminen valitsee joka tapauksessa itse oman polkunsa. Hän valitsee itse tekonsa ja sanansa. Mä en voi vaikuttaa siihen. 

Mutta sen mä tiedän, että olen hänen tukenaan. Ja että häntä mä rakastan.

Rakastan ihan valtavasti.

Kuvahaun tulos haulle love life quotes

 

Tässä nyt vähän kuulumisia.

Olette rakkaita.

Muistakaa pitää itsestänne huolta. 

 

 

Rakkaudella,

~Perhonen~

tiistai, 20. kesäkuu 2017

Alkoholistien läheinen.

Hei, olen Perhonen ja alkoholistien läheinen.

Näin alkaa al-anon kokous minun osaltani. Sitä ennen on luettu jokin kahdestatoista askeleesta.

 

1. Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.

2. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.

3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.

4. Suoritimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkistelun.

5. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.

6. Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet.

7. Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme.

8. Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia.

9. Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita.

10. Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti.

11. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa  Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.

12. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.

 

Itselläni ei ole mitään käsitystä, missä olen askelissa. Välillä tuntuu, että olisi pitkälläkin ja sitten ei olekaan. Luulen että realistisesti olen kolmannen ja neljännen askeleen tuntumassa. Vuoden jälkeen. 

Matka on pitkä. 

En löydä sanoja tähän tunteeseen nyt. Kaikki on taas epäselvää.

Mutta sen varmuuden olen itselleni saanut, että kun sä luovutat kaiken pois ja luet tyyneysrukouksen, se auttaa. On vaan päästettävä irti. Hellitettävä. Annettava korkeamman voiman ohjata oikeaan suuntaan.

 

Kuvahaun tulos haulle tyyneysrukous