Huomenta kaikille.
 

Haluaisin pitää teille aamunavauksen aiheesta, joka on niin kovin yleinen ja aiemmin suorastaan tabu. Onneksi nyt asia on tullut laajemman huomion kohteeksi -tosin ei positiivisesti, mikä on todella surullista.
Koulukiusaaminen näkyy pahana olona. Kouluampumisina ja nuorien itsemurhina. Miksi? Koska jollain oli vaikeaa omassa elämässä ja se piti purkaa muihin? Koska jollain on niin huono itsetunto, että sitä pitää nostaa mollaamalla muita?

Meidänkin koulussamme on heitä. Kiusaajia. Kiusattuja. Niitä jotka katsovat sivusta, hiljaisia hyväksyjiä. Niitä, jotka yrittävät auttaa. Opettajia, jotka tietävät, mutta eivät pysty tekemään mitään vaikka haluaisivat. Voi jopa olla opettajia, jotka pitävät sitä "yksittäistapauksena". Onko sillä oikeasti merkitystä, onko se toistuvaa vai yksittäintapaus? Asiaan pitäisi silti puuttua.

Itseäni on kiusattu esikoulusta asti. Miettikää. Yli kymmenen vuotta. Asettakaa itsenne siihen asemaan. Kun sinulle on kerrottu niin monta vuotta, että olisit huonompi kuin muut. Ettet olisi tarpeeksi hyvä. Miltä se tuntuisi? Miltä tuntuisi pelätä, mitä ne tänään keksivät? Mitä ne sanovat?

Halusin puhua asiasta, koska se on minulle tärkeä. Ja mielestäni kiusaajia on hyysätty aivan tarpeeksi kauan. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Kiusaajien pitäisi vaihtaa koulua. Joutua uuteen tilanteeseen. Ei sen, jonka itsetuntoa on nakerrettu pala palalta. 

Tiedättekö sen hiljaisen pojan tai tytön luokassa, joka ei sano mitään. Oletteko koskaan miettinyt, miksi hän ei uskalla sanoa mitään? Miksi hän ehkä itkee koulussa? 
Ehkä hän pelkää. Se ei välttämättä ole tämän hetken tai näiden ihmisten syy. Tai sitten on. Joka tapauksessa, häntä on sorrettu. Alistettu. Tapettu sisältä. Ehkä hänellä on vaikeaa myös kotona.

En puhu tästä siksi, että pitäisi muuttua kiusaajiksi ja alkaa syrjiä näitä, jotka nyt kiusaavat tai ovat kiusanneet. Ei. Heihin ei kannata kiinnittää minkäänlaista huomiota. Koska huomionhakuisia he ovat. Kiinnittäkää huomiota kiusattuihin. Ymmärtäkää se, että yhdessä sekunnissa sanottu sana voi jäädä arveksi koko loppuelämäksi. Miettikää mitä sanotte. Olkaa tukena ja ystävällisiä.

On olemassa jo niitä, jotka ovat alkaneet taistella. Haluaisin esitellä teille Nette Aron. Rohkeimman tytön, jonka tiedän. Hän teki YouTubeen videon, jossa hän kertoo kiusaamisesta. Kestämisestä.
Soitan nyt videon teille, koska tuo rohkea tyttö tiivisti tämän asian mielestäni äärimmäisen hyvin.

(http://www.youtube.com/watch?v=iDAwa13fheo&feature=related)

Jokainen on yhtä arvokas ihmisenä. Katsomatta perheeseen, ihonväriin, ulkonäköön, ajatuksiin, mielipiteisiin, uskontoon jne. Eikä kenelläkään ole oikeutta haukkua toista.

Toivottavasti kuuntelitte. Ja ajatuksia heräsi.
Ollaan yhdessä tukiverkko.

(McMane & Sarkastinen: Heikomman puolella)