Pidä minua kasassa nyt, pyysin hiljaa tyhjyydessä. Anna minulle anteeksi. Ajattelen taas niitä kiellettyjä ajatuksia.

Sinä et vastannut. En minä ole sinulta mitään kieltänyt, vastasit lopulta hiljaa, väsyneenä. Eikä sinun tarvitse pyytää anteeksi.

Olit kylmä. Poissa. Kyyneleet polttivat poskillani kun kurottauduin lähemmäs sinua. Sinä et ottanut minua vastaan.

Minun on nyt mentävä, sinä kuiskasit tukehtuneena, nähdään huomenna.

Ja niin sinä menit. Huoneessa vallitsi loputon tyhjyys. Kukaan ei ollut ottamassa vastaan. Et sinäkään enää jaksanut.
Miksi minun pitäisi?