Räntähunnussa,
punaisessa nutussa,
ne hiipivät
seinän vieriä myöten,
ikkunani taa.
Mitä ne kuulevat,
kuin kellojen kilinän,
ja lapsen pienen toiveen,
sada lumi,
tee maa valkoiseksi taas,
eihän joulupukki muuten
rekeänsä tänne saa.
Tontut,
posket kuin syksyn omenat,
silmät kiiltävät
kuin äidin hienon juhlajakku,
tonttulakki vinossa,
kerrottehan pukille,
että odotan,
enkä koskaan lakkaa uskomasta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.