Hei rakkaat. 

Ja hyvää uutta vuotta 2017!

 

amazing, awesome, and holiday -kuva

 

Liian pitkästä aikaa. On ollut nyt vähän vaikea kirjoitella tänne. Blogin tarkoitus on ollut koko ajan se, etten joudu sensuroimaan mitään. Voin kirjoittaa kaiken juuri niin kuin sillä hetkellä tuntuu oikealle. Nyt musta tuntuu, että se sensuroimattomuus on kärsinyt. 

Johtuen siitä, että olen harvoille ihmisille kertonut blogistani ja nyt jotkut asiat, joita olen tänne kirjoittanut, ovat aiheuttaneet keskustelua.

Mä haluan aina yrittää välttää ristiriitoja. Mä inhoan niitä. Koska monesti vedetään se asenne päälle, että mä olen oikeassa ja sä väärässä. Ei osata nähdä sen toisen mielikuvaa, mielipidettä tai maailmaa. Ja siihen ne ristiriidat kai perustuukin.

Mutta mä en ole silti samanlainen kuin aiemmin. Joskus on pakko puolustaa itseään. Jos on täysin eri mieltä asioista.

Mä en jaksa olla aina se joka yrittää vähän kovemmin kuin toiset. Joka menee vaikka maailman ääriin. Joka lyttää oman mielipiteensä siksi, että toinen on eri mieltä asioista.

Mä en jaksa polkea enää itseäni alemmas.

En muiden vuoksi.

En enää.

 

quote -kuva

 

Ehkä se tekee musta erilaisen kuin aiemmin. Ehkä se tekee musta itsekkään. Tai huonon ystävän.

Mutta yhä edelleen mua vituttaa kaikkein eniten se selän takana mun asioista puhuminen. Se ei ole koskaan muuttunut miksikään. Inhoan sitä, että minä puhun hänelle, hän puhuu sinulle, sinä puhut jollekin... Ja koko ajan se tarina muuttuu. Puhutaan toisen ihmisen suulla. Puhutaan toisten ihmisten asioista. 

Esimerkkinä voisin ottaa Al-Anon yhteisön. Siellä nimettömyys ja vaitiolovelvollisuus korostuu. Koska ne ihmiset siellä kertovat valtavan kipeistä ja vaikeista asioista. Ja jos mä lähden niitä levittelemään, jonkun jäsenen henki voi olla vaarassa. Se ei ole mitään leikkiä. Jos esimerkiksi jollakin olisi väkivaltainen puoliso, joka ei tietäisi käynneistä Al-Anonissa ja joku sitten avaisi suunsa väärässä paikassa. Kuka tietää mitä voisi tapahtua?

Puhuin sitten asioista erään ihmisen kanssa ja mulle tuli sellainen fiilis, ettei sillä, mitä mä sanon, ole merkitystä. Joten mitä hyötyä siitä puhumisesta silloin on? 

 

trust, quote, and Paper -kuva

 

No jaa, ehkä se riittää siitä asiasta. Tarkoitus on mennä eteenpäin. 

Uusi vuosi meni hyvin rakkaiden ystävien kanssa vaikka olikin vähän raskas fiilis alkuillasta. Aloin vapista ja ahdisti, johtuen varmaan jännityksistä joita tein itse omaan päähäni. Puhuin sitten ystävien ja kihlatun kanssa ja rauhoituin. Loppuilta ja yö meni tosi mukavasti, oli ihanaa pelailla, syödä ja nauraa hyvässä porukassa. Se tuntuu aina äärimmäisen hyvälle, kun ei tarvitse pingottaa tai jännittää. Voi vaan olla ihan se oma sekopäinenkin itsensä.

Nyt en varmaan tällä kertaa jaksa kirjoittaa tämän enempää, mutta olette ajatuksissa.

Yritän ehtiä useammin kirjoittamaan.

 

Rakkaudella, Perhonen