Ääääh, tää on taas näitä vaikeita päiviä.

Se tunne, kun istun "kavereideni" kanssa ruokalassa tai käytävässä ja tiedän sykkiväni "mene kauemmas minusta"-energiaa vaikken haluaisi, mutten osaa tehdä asialle mitään. Tajuan ajavani ihmiset pois luotani, mutten jaksa tehdä asialle mitään. En enää osaa olla "normaalisti" tai vaikka hymyillä. Ei siitä tule mitään. Tavallinen juttelu kuulostaa niin turhanpäiväiseltä.

Kyllä mä haluaisin olla se entinen itseni. Iloisempi. Kuplivainen keväästä. Nyt en pysty.

Olen koko päivän miettinyt vahvaa tunnetta: vihaa. Psykologi sanoi mulle eilen, että jos oppisin tuntemaan kiusaajiani muissa ympyröissä kahden kesken ilman sitä porukkaa niin voisin oppia ymmärtämään, ettei ne ole niin kamalia. Tavallaan tajuan sen jo nyt. Niillä on elämässä omat ongelmansa, eikä niilläkään varmaan ole helppo elämä. Varmaan ne on ystävien seurassa ihan eri ihmisiä kuin koulussa.

Ei se muuta sitä, mitä ne on tehneet mulle.

Ihan kuin mulla ei olisi oikeutta vihata niitä.

En halua oppia tuntemaan niitä. En halua ymmärtää. Mä olen aina se, joka antaa anteeksi. Joka unohtaa. Niitä sanoja en halua unohtaa enkä antaa anteeksi. Mitä mulle jäisi, jos tää viha vietäisiin pois? Olisinko mä enää mitään, jos ne sanat lakkaisivat kaikumasta päässäni?

Totuus on siis se, että vaikka ne ihmiset tulisivat vilpittömästi pyytämään anteeksi tuskin antaisin anteeksi. Mä en osaa päästää tätä vihaa pois. Se on mun turva. Tunne, johon mulla on oikeus. Tunne, joka kantaa mua päivästä toiseen. Muuten en juurikaan tunne mitään.

Tästä voi siis päätellä, että olen itsekäs, eikö?

Onko kenelläkään muulla samanlaisia fiiliksiä? Tätä on vaikea kuvata. Kuin viha olisi osa minua. Rakas osa, turvallinen ja pysyvä osa minua. Nyt pitäisi päästää irti. Ymmärtää.

Ja mä en helvetti vieköön halua enää ajatella niin kuin aikuinen. Olen aina ollut niin järkevä. Haluan olla TYHMÄ. Haluan olla HOLTITON. Olen niin järkevä koko ajan. Ei tässä maailmassa ole mitään järkeä. Ihmiset sortaa ja tappaa toisiaan.

Ne samat ihmiset kiusaa päivästä toiseen uusia ihmisiä. Ja MUN PITÄISI OPETELLA TUNTEMAAN SELLAISIA IHMISIÄ??

Aaarght.

~Perhonen~