Heippa rakkaat.
Anteeksi, etten ole vähään aikaan kirjoittanut. Elämä on aika syvällä juuri nyt. Samoin mieli ja on jotenkin vaikeaa.
Olen sekaisin. En pääse ehkä sittenkään terapiaan vielä, koska sinne on jonoja ja hoito alkaisi vasta vuonna 2013 ja tämä tarkoittaisi sitä, että hoitojakso jäisi kesken kun menisin yliopistoon. Joudun siis pariksi vuodeksi luultavasti perheneuvolaan vain tukikäynneille. Jotenkin se ahdistaa. Haluaisin parantua nyt, enkä vasta sinnitellä.
Heinäkuun lopussa pitäisi tulla aika psykiatrian ylilääkärille johonkin tarkistukseen. Ne pumppaa mut varmaan täyteen lääkkeitä, että olisin onnellisempi. Tai en tiedä. Jotenkin on niin katkera olo.
Eilen illalla tunnustin tunteeni erästä poikaa kohtaan. Olenkin niitä tässä jo aika kauan piilotellut. Itkin koko illan. Miten typerä ihminen voi olla? Haluan pois nää "mitä jos se oiskin erilainen"-ajatukset. Ei se ole erilainen. Mä oon kuullut, että se puhuu musta ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Miksi en voi lopettaa tätä vaan? Amputoida ihastumisosion itsestäni? Sillä pelastaisin ja säästäisin itseäni.
Ahdistaa päivittäin. Nyt mun serkut on tulossa meille pariksi yöksi enkä tiedä, miten saan pidettyä itseni kasassa. Kai ihan hyvin. Se onkin ainut asia missä mä olen ihan helvetin hyvä. Kuten ne sanoo, harjoitus tekee mestarin.

~Perhonen~

89f02189e2c56e6d8b295ace3decb815_large.j


Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva
Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Miks en sais luovuttaa, nyt on vittu pakko
Tää tekee must hullun, ei auta juomalakko
Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun
Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu
Aika alkaa miettii muuta, koittaa rauhottuu
Aika alkaa laittaa hommat kuntoo ja muuttuu
On vaikee selittää, ettekä te ymmärrä
Mut oon palasina, tarviin jonku joka välittää
En jaksa enää mitää, en haluu nähdä ketää
Antakaa mun olla, ja jatkaa mun elämää
Ette te ymmärrä, enkä vaadi sitä
Mua vituttaa nii paljo, mut dissatkaa vaa lisää
Välil tuntuu ettei jaksais ees enää elää
Ku herää, eikä vieressä oo ketää
Tää kaikki sattuu sydämee, repii mut paskaks
Jos tunnet samoin, ni me ollaa samas laivas
Joka lähtee satamast, ja jättää kaiken taakse
Ette nää mua enää, näätte ehkä vilauksen
Pakko sanoa, teen tän itteni hyväksi
Oon pahoillani, mut sanon nytten hyvästi.