Hei rakkaat.

Puhuimme tänään etiikassa itsemurhasta. Luulin, että se olisi okei. Että mä jaksaisin kuulla niiden ihmisten mielipiteet siellä. Se oli melkein liikaa. Jouduin tekemään niitä hengitysharjoituksia, etten saanut kohtausta tai alkanut itkeä hysteerisesti.

Opettaja sanoi mm. että itsemurha on aina sen tekijän syy ja ne asiat, jotka siihen ovat johtaneet, eivät ole niin merkityksellisiä. En tiedä, halusiko hän vain kärjistää asioita, mutta se sattui. Onko se mun syy, että olen tässä tilanteessa?

"Vaikeinta on tietää, miten auttaa niitä jotka itsemurhaa suunnittelevat."

Voi kunpa tietäisit. Voi kunpa et tietäisi senkään vertaa kuin mitä nyt tiedät.

Eräs pojista sanoi, että esimerkkinä käytetyssä koulukiusaamistapauksessa kiusaajat tuskin ovat tarkoittaneet aiheuttaa mitään niin pahaa tai pysyvää. 

Onko aikeilla merkitystä, jos lopputulos on huono?

Eniten sattui se, kun opettaja sanoi että riippuu paljon ihmisestä itsestään, ajautuuko hän tuohon ratkaisuun. Jos etsii positiivisia asioita, on helpompaa elää. Ehkä se on totta. Mutta helppo on sanoa masentuneelle ja ahdistuneelle, että "Hei kuule, mieti positiivisesti. Kyllä se siitä järjestyy."