"Sä haluat ehkä pitää liikaa kiinni menneistä ja siitä ahdistuksesta."

En mä vittu tiedä mitään muutakaan. Miten sä voit olettaa, että mä osaan neljän vuoden jälkeen vaan sammuttaa muistot ja ahdistukset? Saatana sä et ymmärrä mistään mitään. Pidän kiinni muistoista ja ahdistuksesta, koska ne on ainoat asiat jotka mulla on ja jotka tiedän todeksi.

"Niin, voi olla."

 

"Sun ei pidä ajatella kuolemaa minään vaihtoehtona. Suljet sen pois ja korvaat jollain muulla....Jollain ei itsetuhoisella."

 

 

"Sellaiset ihmiset, jotka on hakenu apua ei tee itsemurhia. Ne tekee, jotka ei ole pystyneet puhumaan kenellekään, ne jotka on niin umpikujassa, ettei ne nää enää muuta vaihtoehtoa."

Mä olen täällä umpikujassa. Ajattelen kuolemaa päivittäin. Olen melkein tehnyt sen useampaan kertaan. Vaikka olen saanut apua, blaablaablaa. Sä et vaan voi vittu ymmärtää, miten yksinäiseksi tunnen itseni vaikka käyn täällä. Kun ei tästä ole paskaakaan hyötyä, aina on paha fiilis ja joudun ihan itse pääsemään siitä pois, kunnes vajoan siihen paskaan taas uudelleen ja uudelleen.

"Niin..."

 

"Mitä väliä sillä on mitä muut sanoo tai ajattelee?"

"Sä uskallat näyttää sun herkän puolen ja olet tosi hyvä ilmaisemaan tunteita. Mutta mä on ole koskaan nähnyt sun suuttuvan tai olevan vihainen. Sekin on tärkeää."