Hei rakkaat.

En oikein tiedä, mitä kirjoittaa. On niin ristiriitainen olo. Eräs tapahtuma ystäväpiirissä toi mieleen omia vanhoja muistoja ja haavoja. Valtavasti tunteita ja kokemuksia. Ikävöin ihmistä, joka oli mulle paska. Mutta jota mä rakastin. Ihan oikeasti rakastin. Ja musta tuntuu niin pahalle.

Niin ristiriitaiselle.

Kun en mä ikävöi sitä ihmistä. Vaan niitä hetkiä. Niitä hyviä hetkiä. Muistot sattuu. Sattuu ihan saatanasti. 

Miten mä olin niin typerä? Menin rakastumaan.

Mä en ole nähnyt tätä ihmistä vuoteen. Ja silti muistan hänet niin hyvin.

Toivon vain, että voisin unohtaa.

Unohtaa kaiken. Koko ihmisen.

Ei sattuisi näin saatanasti.