Hei, olen Perhonen ja alkoholistien läheinen.

Näin alkaa al-anon kokous minun osaltani. Sitä ennen on luettu jokin kahdestatoista askeleesta.

 

1. Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.

2. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.

3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.

4. Suoritimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkistelun.

5. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.

6. Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet.

7. Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme.

8. Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia.

9. Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita.

10. Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti.

11. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa  Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.

12. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.

 

Itselläni ei ole mitään käsitystä, missä olen askelissa. Välillä tuntuu, että olisi pitkälläkin ja sitten ei olekaan. Luulen että realistisesti olen kolmannen ja neljännen askeleen tuntumassa. Vuoden jälkeen. 

Matka on pitkä. 

En löydä sanoja tähän tunteeseen nyt. Kaikki on taas epäselvää.

Mutta sen varmuuden olen itselleni saanut, että kun sä luovutat kaiken pois ja luet tyyneysrukouksen, se auttaa. On vaan päästettävä irti. Hellitettävä. Annettava korkeamman voiman ohjata oikeaan suuntaan.