Olisitpa täällä, kuka ikinä oletkaan. Minulla on ikävä sinua, vaikken edes tunne sinua vielä. Minä kaipaan käsiäsi käsissäni ja huuliasi omillani. Haluaisin, että... Haluaisin uskoa, että olet olemassa muuallakin kuin kuvitelmissani. 

67549_315548588574650_1374767954_n_large

Hei rakkaat. 

En tiedä, jotenkin oon ollu ihan onnellinen nyt. Mut sitte silti. Äh. 

Kai mä en vaan osaa olla onnellinen. Mun pitää varmaan opetella uudelleen olemaan onnellinen, että voin sitten oikeesti nauttia ja tuntea, että ansaitsen olla onnellinen. 

545661_352206368228537_685502298_n_large

65559_431736970244738_1269587048_n_large

Jotenkin en tiedä. Pelottaa tavallaan ajatella, että vois olla onnellinen ihan oikeesti. Että tää helppo ja hyvä olo kestäis pidempään kuin ne huonot jaksot. Pelottaa, koska elämä muuttuu paljon sen jälkeen, kun osaan olla onnellinen ja itsevarma.

Neljä vuotta mun elämästä on mennyt tähän paskaan. Mutta se loppuu, pieni pala kerrallaan. Se tuntuu hyvälle. Mutta pelottavalle. Mitä jos arvet aukeaa taas uudelleen myöhemmin?

Turha sitä on toisaalta etukäteen pelätä.

Proxy_large

 

Rakastan teitä kaikkia.

Iso kiitos tuesta tähän asti, toivottavasti jaksatte pysyä rinnalla eteenpäinkin.

~Perhonen~