Ajattelin pitkästä aikaa osallistua runotorstain haasteeseen. Tässäpä siis runoa varjosta.

Pyydän anteeksi, olen hieman ruosteessa, ei ole tullut aikoihin runoiltua. Mutta jotain nyt kuitenkin pitää välillä räpeltää. 

Varjoihin minä hukkasin

itseni ja eilisen,

 tuskan, piinan, pelon,

valolta piiloon lakaisin.

Varjoihin minä hukkasin,

sinut ja huomisen,

 ilon, rakkauden, toivon,

valolta piiloon kadotin.

Minä lentäisin,

varjoista valoihin,

kunpa vain jaksaisin.

Varjoihin minä hukkasin

kokonaisen elämän.