Ahdistaa. Taas. Itkettää. Koko ajan.

Isä on humalassa. Mitä uutta taivaan alla? Äiti on loppu, koska on tilipäivien aika ja riitely rahasta alkaa. Tai oikeastaan se vaihe alkaa pikkuhiljaa hiipua. Johan ne riitelikin. Äiti on vain kykenemätön tekemään mitään. Mä olen sille vihainen siitä, vaikka uskon, ettei ole helppoa ottaa asioita esiin isän kaltaisen persoonan kanssa. Ja äiti on samanlainen kuin minäkin, heti kun pitäisi riidellä, alan itkeä ja annan periksi.

Ahdistaa se, miten riippuvainen olen muista ihmisistä ja heidän hyväksynnästään.

Koulu ahdistaa. Olin tänäänkin koko päivän pois. Torstaina penkkareiden ajan. Ahdistaa TT, koska joudun luokan eteen. Ahdistaa, että haluaisin tavata mun ystävän poikaystävän sillee face to face, mut tiedän, etten tule pystymään siihen.

Ihan kuin kaikki olisi menettänyt merkityksensä. On ahdistus. Turvallinen ahdistus, joka ei jätä rintaa ikinä. Välillä se heltyy, muttei koskaan jätä yksin.

Ahdistaa tää hellyyden kaipuu. Itkettää, koska tiedän etten ole valmis ihmissuhteisiin pitkään aikaan, vaikka haluaisin sellaisen. Hah. Mä en pysty katsomaan poikia edes silmiin.

Kaikki kertoo, että paranen. Että mä onnistun tässä. Mä olen vahva ja kaunis. Ne pojat on olleet sikoja. Mutta eikö totuuskin satuta? Tottahan ne puhuivat, rumilla sanoilla. Mutta totta se oli yhtä kaikki.

Outoa, että niin moni ihminen uskoo muhun. Itse en jaksa kovinkaan usein uskoa, että jaksan.

Ensi perjantaina olen menossa ystävälle yöksi muiden kavereiden kanssa. Pitää jaksaa esittää vahvaa, rohkeaa. Ystäväni tietää kaikesta (tai no suurpiirteisesti kaikesta), mutten halua jakaa sitä enää kenellekään muulle. Tulee varmaan olemaan vaikeaa. Vaikka kuinka haluan nähdä tuota porukkaa, yms. mutta kuitenkin pelottaa jos olen tässä kuosissa silloin.. Purskahtelen siellä sitten nonstop parkumaan.

En ihmettele kyllä yhtään vaikka saisin ne lääkkeet. Mutta sitten en kyllä kertoisi varmaan kenellekään muulle kuin äidille ja Sonjalle. Kukaan muu ei osaisi ottaa sitä uutista vastaan. Enkä mä halua olla taakka kenellekään.

~Perhonen~