Hei rakkaat.

Aika kuluu niin nopeasti ja nyt on ollut vähän sellainen kirjoittajan blokki, ettei meinaa saada tekstiä järkevässä muodossa ulos. Ehkä se johtuu siitä, että olen opetellut puhumaan. Ei ole ollut niin kovaa tarvetta kirjoittaa.

Mikä on sinänsä hyvä, mutta kirjoittaminen on kuitenkin iso osa mun elämää. Ja aivan valtavan tärkeää mulle. Terapeuttista.

Tänään tulin kirjoittamaan niistä fiiliksistä, mitä mieheni eksät mussa aiheuttaa.

Käytiin kirpputoreilla tänään kihlatun kanssa ja mä löysin ihanan näköisen häämekon sieltä. Ei siis olla tässä lähiaikoina menossa naimisiin, mutta saahan sitä haaveilla. Kihlatulle sitten näytin sitä mekkoa ja hän sanoi, että he olivat hänen ex-vaimolleen ostaneet häämekon sieltä samasta paikasta.

Mua ei yleensä haittaa, jos kihlattu puhuu menneistä suhteistaan, mutta siinä hetkessä tuli jotenkin paha mieli. Etenkin kun kysyin, että oliko hän mukana ostamassa sitä ja näin edelleen. Kihlattuni sanoi, että kai se sitten toi huonoa onnea.

Paha mieli tuli varmaankin siitä, etten halua olla vain seuraava nainen jonossa. Tai jonkun edellisen naisen korvike. Vaikken usko, että asia on näin, se oma epävarmuuteni puskee pintaan.

Kihlatullani on kuitenkin pidempi menneisyys kuin minulla. Mä en ole koskaan ennen seurustellut, saatikka ollut naimisissa tai kihloissa tai saanut lapsia.

Ja jokaisella meillä on menneisyys, totta kai. Ei se muuta sitä miestä mun vierellä.

Välillä vaan...

En oikein tiedä. 

Mä haluan olla se ykkönen. Se ainoa. En seuraava vaihtoehto tai korvike.

Kunhan on joku.

Ja siinä se ongelma juuri piileekin. Koska aiemmissa "suhteissa" joita mulla on ollut, mä olen ollut pelkkä korvike. Joku laastari. Joku ihan ok tyyppi. Joku pano. Joku vaan. Kunhan joku on siinä.

Ja mä en enää halua olla vain joku. Mä haluan olla kaikki.

En tiedä, kuulostaako se järkevälle.

Mutta se tuntuu niin pahalle, kun laittaa toisen ihmisen ykköseksi. Tekisi mitä tahansa tämän vuoksi. Haluaisi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sitten paljastuu, ettet sä ole sille ihmiselle läheskään niin tärkeä tai arvokas. Se toinen ihminen pitää sua leikkikaluna, jolla leikitään hetki ja sitten se heitetään kierrätykseen.

Ja se epävarmuus nostaa mussa päätään aina välillä.

Se ei ole mun kihlatun syy, eikä se ole mun syy.

Mutta sitä pitää käsitellä.

 

Olette rakkaita, yritän kirjoittaa ahkerammin.

 

Rakkaudella, Perhonen