Hengitä. Aurinko paistaa. Ei ole enää kauan kesään. Sä oot kohta selvinnyt taas vuoden tässä paskaläjässä, missä muistot on joka nurkassa kiinni ja ne repii sua hajalle. Ajattele kesää. Sen jälkeen enää vuosi niin pääset pois.

Ilman että sun tarvitsee kuolla.

Tumblr_mhnw3y1mcs1r8m2l7o1_500_large

Hei rakkaat.

Päivät kuluu niin nopeasti nyt kun kevät on täällä.

Ensimmäinen kevät kun on todella vaikeaa, mutta ei se mitään. Ennen keväällä on helpottanut, mutta nyt on pakko selviytyä. Toivottavasti kesällä helpottaa. Tai edes joskus.

Nostin tänään veitsen pöydälle. Istuin tuoliin sen lähelle ja tuijotin.

Tätäkö sä haluat loppuelämäsi?

En. En halua.

Mä näin siinä terällä kaikki ne ihmiset, sanat, teot, jotka on satuttaneet. Mä näin kaikki ne yöt, jotka oon itkeny. Kaikki ne vuodet, jotka olen vihannut itseäni.

Halunnut kuolla.

Niin monet kerrat olen laittanut sen terän iholle, viiltänyt ja viiltänyt. Nilkoissa on jäljet. Mutta ne lähtee ajan myötä.

Tumblr_mjmvksxrtq1rmymf9o1_1280_large

Mä haluaisin...

Haluaisin uskoa, että etenen. Päästän irti menneistä asioista, vaikkei se ole helppoa. Ja ne on aina osa mua. Mun on vaan opittava elämään niiden asioiden kanssa.

Mä tuskin koskaa unohdan.

Tuskin koskaan viha, suru tai ahdistus lähtee musta kokonaan.

Mutta se helpottaa.

17717_606650926028825_810967875_n_large

 

Rakkaudella,

Perhonen

Eräänä yönä näin unta,
että kuljin merenrannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkäteli kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä kaikissa
oli jalanjälkiä hiekassa.
Joskus jälkiä oli kahdet, 
joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa näin
vain yhdet jalanjäljet, ja sanoin:
"Herra, Sinä lupasit kulkea aina kanssani.
Mikset Sinä ollut rinnallani 
kun tarvitsin Sinua kipeimmin?"
Herra vastasi: "Niissä kohdissa,
joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,
lapseni, minä kannoin sinua."

(Ann Landers)