Hei rakkaat, 

ikuisuus siitä, kun kirjoitin viimeksi. Olo on huono. Yhdellä sanalla kuvattuna. Olen saanut järjettömästi kohtauksia, on ollut uniongelmia, eli en saa unta, nukun katkonaisesti tai/ja nään hirveitä painajaisia/ahdistavia unia.

 

funny | Tumblr

Haluaisin kertoa, miten kaikki menee päin helvettiä, mutta en osaa. Mä en vaan jaksa. Ja mä en halua satuttaa ihmisiä mun sanomisilla. Mä en jaksa kuulla enää, että mun pitäis ryhdistäytyä. Mä en jaksa kuulla, että se tulee paremmaksi. En jaksa kuulla, että se on mun päässä. Että mä annan itselleni luvan. Että olisin heikko, että olisin itsekäs, että olisin laiska, että olisin sitä tai tätä.

Mä en jaksa kuunnella enää.

Mä en jaksa...

Ehkä mun pitäisi mennä nukkumaan, nähdä taas painajaisia, joita pelkään niin paljon, etten aamulla ole varma, mikä oli unta ja mikä todellisuutta.

Tai sitten mä vaan hukun. Kuristaa kurkkua. Kohtauksia on ollut liikaa. Mua on ahdistanut liikaa. Mikä mulla on? Tän piti olla jo parempaan päin. Tän piti olla tilapäistä. Se vaan jatkuu ja jatkuu.

Tukehdun, tukehdun, tukehdun.

Kukaan ei osaa auttaa. Kukaan muukaan ei jaksa. En ihmettele.

En mäkään.

(60) Born to die. † | via Facebook

avicii | Tumblr

Haluaisin niin ottaa tuosta kossupullosta jämät, polttaa tupakan ja lähteä pois täältä kotoa, kävelemään. Kuka tietää, mitä sitten tapahtuisi, mutta en jaksa tätä. Mä en jaksa selitellä. Mä en jaksa perustella. Mä haluan olla nyt minä tai se masentunut minä, sama asia. Mä olen väsynyt. Mä en jaksa taistella. Mä en jaksa perustella, enkä kuulla sontaa siitä, miten tää paranee. Oli se sitten totta tai ei. Mä en jaksa uskoa.