Hän on vapaa. Onnellinen. Ehjä.

Hän vangitsi minut. Vei onnellisuuteni. Rikkoi minut.

Hän saa uusia ystäviä, serustelukumppaneita.

Hänen vuokseen en osaa enää olla ihmisten lähellä tai luoda uusia suhteita.

Hän nauraa.

Minä itken.

Hän jatkaa eteenpäin.

Hänen vuokseen en pääse eteenpäin.

Haluaisin antaa anteeksi. Haluaisin unohtaa. Mutta olen silti katkera. Täynnä vihaa. Joskus on pakko päästää irti. Antaa anteeksi. Miten pystyn siihen?

Et katso häneen, ettei hän näkisi kyyneleitäsi. Hän ei niitä ansaitsisi, et silti voi estää niitä täyttämästä silmiäsi.

Et kuuntele hänen sanojaan tai nauruaan, sillä sydämesi kuristuu. Suljet korvasi, hän ei ole kuuntelusi arvoinen.

Et puhu hänelle, se saisi sinut voimaan pahoin. Hän ei ansaitse kuulla mielipiteitäsi.

Minä vihaan heitä. He ovat vieneet minut. Tuoneet tilalle tämän raunion. Älkää puhuko anteeksiannosta tai unohtamisesta.

!!

Hän kävelee käytävällä vastaan. Nauraa kavereidensa kanssa, eikä edes katso sinuun. Hän ei kadu tippaakaan.

Sinä hukut tapettiin.