Tumblr

Hei rakkaat.

Pitkä aika. Tuntuu ikuisuudelta. Loputtoman pitkälle.

Sain lisää lääkettä. 40mg Seronilia joka aamu ja iltaisin Ketipinoria. Tai Ketipinoria aina kun ahdistaa on mun uusi motto. Eipähän tunnu miltään. Suosittelen. No en oikeesti, tyhmäähän se on, mut elämästä on jotenkin selvittävä päivästä päivään jos ei pysty kietomaan sitä silmukkaa kaulan ympärille ja hyppäämään.

Anteeksi. Angstisuus puskee läpi ja jatkuva vitutus ja väsymys. Kohta alkas olla taas pillerin aika, että pystyy nukkumaan ilman ahdistuskohtauksia ja pelkotiloja. 

Mä vihaan jäädä yksin.

Mua pelottaa jäädä yksin.

Mä en pysty tähän yksin.

Mä olen en ole yksin.

Same shit, different day. Olen pahoillani siitäkin. Ja yleisesti pyydän anteeksi kaikilta, joita olen jotenkin ikinä loukannut tai muuten pahaa tehnyt. Kaikkihan tässä maailmassa on mun harteilla, antaa tulla vaan. Kyllä mä kestän. Kyllä mä jaksan. Katsotaan vaan miten kauan.

Rakkaudella,

Perhonen 

liebevolleZestörung ♥ | via Tumblr