Pahuus on minussa, se on täällä, joka hetki vaanimassa tilaisuutta sortaa minut alas, alemmas kuin koskaan. Rintaa puristaa ja viime yön unettomuus ja levottomuus painaa. Tunnen paidan läpi eiliset viillot, ne ovat jo arpeutuneet. Miksei sydämeni arpeudu noin nopeasti? Miksi se vain vuotaa, vuotaa ja sykkii kipua suoniini?

Susta tulee hylkiö, vanhapiika, olet ikuisesti yksin, aina kaipaat kuolemaa mutta koskaan sinusta ei ole siihen. Sinä et vain pysty. Sinä et elä, sinä selviydyt nipinnapin, muttet koskaan tarpeeksi. Et tarpeeksi ollaksesi normaali. Et koskaan tarpeeksi ollaksesi onnellinen.

Hengitä. Muista hengittää. Sä et ole yksin, on mahdollista parantua, sä teet töitä sen eteen. Sä olet vahva, pidä kiinni elämästä, kaikki selviää. Hengitä. Hymyile. Hengitä.

Typerä, läski, idiootti. Sä et koskaan ole parempi, et ikinä selviä tästä. Lopeta se nyt. Laske vettä altaaseen, huku siihen. Vie veitsi ranteelle, vedä siitä kovaa kuin leikkaisit porkkanaa. Anna mennä, se helpottaa. Kukaan ei sua kaipaa.

Mutta... Mutta.. En mä...

Et pysty, sä olet heikko. Typerä tyttörukka, turhaan pyristelet! Päätä se nyt, kaikki helpottuu.

Muista hengittää.

Untitled